Palava seurakunta

Luuk. 17:20–24

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”

    Opetuslapsilleen hän sanoi:

    ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.”

Kirkko palaa! 27. kesäkuuta vuonna 1974, juhannuksen tienoona, puhkesi yöllä kova rajuilma. Pyhäjoen Carl Ludvig Engelin suunnittelema 1200-paikkainen empiretyylinen ristikirkko oli ilmiliekeissä. Salama oli iskenyt siihen ja saanut sen syttymään hetkessä. Palomiesten ja kyläläisten kovista ponnisteluista huolimatta mitään ei ollut tehtävissä. Kirkko paloi poroksi. Irtaimisto sentään saatiin talteen. Mutta kirkon palo oli suuri järkytys. Osa teistä muistaakin tuon yön yhä elävästi ja sen herättämät tuntemukset.

Mikä nyt eteen? Niin rakas kuin tuo vanha ja suuri ristikirkko olikin, niin Pyhäjoen seurakunta ei ollut riippuvainen tuosta rakennuksesta. Täällä syntyi nopeasti voimakas tahto saada pian tilalle uusi kirkko seurakunnan kodiksi. Ja niin myös tapahtui. 18.12.1977, noin 46 vuotta sitten, piispa Hannes Leinonen vihki tämän kirkon seurakunnan käyttöön. Tämä kertomus kertoo tämän seurakunnan sitkeydestä.

Tänään emme ole juhlistamassa Pyhäjoen kirkon tasavuosia, vaan seurakunnan 450-vuotista taivalta. Halusin kuitenkin aloittaa saarnani tuolla dramaattisella vaiheella, koska se on tämän vanhan seurakunnan historian yksi dramaattisimmista tapahtumista.

Pyhäjoen seurakunnan historia ulottuu aina vuoteen 1573 saakka. Kyseisenä vuonna Pyhäjoen seurakunta erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi Saloisten / Salon emäseurakunnasta. Pyhäjoen seurakunnasta erotettiin myöhemmin kappeliseurakunniksi ja vielä myöhemmin omiksi seurakunnikseen niin Pyhäjärvi, Kärsämäki, Haapavesi, Oulainen kuin Merijärvi. Pyhäjoen seurakunta on siis Oulun hiippakunnan mittapuulla hyvin vanha seurakunta. Ja kuten tiedämme, Pyhäjoen kuntakin periytyy tuosta Pyhäjoen seurakunnasta.

Pyhäjoen seurakunnan historia ulottuu siis kauas Ruotsin valtakunnan aikaan saakka. Luterilaisuus oli vasta vakiintumassa tänne Pohjolaan. Ja meren rantaviiva kulki täälläkin kenties satoja metrejä lähempänä mannerta. Silti Pyhäjoen suu oli noista ajoista saakka tärkeä kauppapaikka ja kalastajien asemapaikka. Tuohon merellisyyteen palattiin myös tämän kirkon arkkitehtuurissa vahvasti, purjetta muistuttavine (katon) muotoineen.

*

Kuulemamme päivän evankeliumi on Luukkaan evankeliumin 17. luvusta, keskeltä pitkää Jeesuksen opetusten ja vertausten sarjaa Luukkaan evankeliumin loppupuolella. Jeesus sanoo siinä siis: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

Näin se on. Olemme seurakuntana koolla. Pyhän Hengen vaikutuksesta Jumalan valtakunta voi tulla tänne keskellemme. Se ei ole vain jotakin ajallisen elämän tuolla puolella odotettavaa todellisuutta, varmasti sitäkin. Mutta Jumalan valtakunta on jo meidän keskellämme. Ei kuitenkaan niin, että voisimme sitä hallita ja sanoa, että tässä se nyt on. Mutta kun Henki saa vaikuttaa, niin Jumalan valtakunta voi tulla käymään tässä ja nyt keskellämme, niin että voimme aavistaa mitä sen tuleminen myös aikojen lopussa voi tarkoittaa.

Inhimilliset yritykset hallita Jumalan valtakuntaa ovat aina tuomittuja epäonnistumaan katkerasti. Jumalan valtakuntaa on miekoin ja kilvin tai vähintäänkin sanan säilällä yritetty lukemattomia kertoja tuoda tänne maan päälle. Rakentaa se väkipakolla. Kerta toisensa jälkeen nuo yritykset ovat epäonnistuneet. Hallitsijat ovat hakeneet oikeutusta vallalleen suoraan Jumalalta. Tai jokin ideologia on tullut jumalan asemaan valtiossa ja sen pohjalle on yritetty rakentaa täydellistä, ideologian mukaista valtakuntaa. Räikeimpinä esimerkkeinä natsi-Saksan ja Neuvostoliiton valtavaa inhimillistä kärsimystä tuottaneet järjestelmät.

Jumalan valtakuntaa ei saa siis vangittua meidän keskellemme. Me emme voi sitä omistaa, vaan sen tuleminen on lahja Jumalalta. Tähän päätyi oikeastaan jo kirkkoisä Augustinus 300–400-lukujen taitteessa, kun hän muotoili eron näkyvän kirkon ja näkymättömän kirkon välille. Näkyvä kirkko on se, mitä voimme silmillämme nähdä, kirkkorakennukset, seurakuntarajat, kirkolliset instituutiot. Näkymätön kirkko on se, jota emme voi silmillämme nähdä ja joka asuu ihmisten sydämissä. Jumala yksin näkee sydämet ja Jumala yksin tuomitsee ja armahtaa näkemänsä perusteella.

Kuulemassamme Luukkaan evankeliumissa fariseuksilla oli kuitenkin erilainen käsitys Jumalan valtakunnasta. Fariseukset pyrkivät seuraamaan ihmisten kuuliaisuutta laille, ja sitä kuinka kunnollisesti ja oikein kukakin elämäänsä eli. Fariseuksetkin yrittivät sitä kautta piirtää Jumalan valtakunnan rajoja maan päälle. Eli toisin sanoen arvioida jokaisesta ihmisestä, oliko hän osallinen vai osaton Jumalan valtakunnasta. Tämän Jeesus torjuu jyrkästi omilla sanoillaan. Jumala yksin on tuomari.

Ja edelleen: Jeesus kehottaa meitä kiinnittämään huomiomme tähän hetkeen. Tässä ja nyt voi Jumalan valtakunta jo olla meidän keskellämme. Ja samalla Jumalan valtakunta on jotakin, jota jäämme vielä odottamaan, koko maallisen elämämme ajan.

Jeesus sanoo myös: ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä.”

Samoin kuin Jumalan valtakuntaa ei voi piirtää maan päälle, samoin on turha arvuutella Kristuksen uutta tulemista siellä tai täällä. Siinä astumme vain harhaan. Kristuksen tuleminen on hetki, joka on selkeä kaikille, samoin kuin salama valaisee välähtäessään koko taivaan niin että kaikki sen huomaavat.

Kuinka ollakaan, kuvaus salaman välähdyksestä sattui myös tähän Pyhäjoen juhlamessun evankeliumiin, kirkkovuoden mukaisesti. Täällä Pyhäjoella kyllä tiedetään, kuinka lähtemättömän vaikutelman salaman välähdys jättää. Yhtä selkeä on se hetki, kun Kristuksen lopullinen kuninkuus koittaa keskellemme. Siinä ei jää kahta sanaa. Sitä ennen on turha arvuutella, milloin Kristus ilmestyy keskellemme. Meidän tehtävämme on palvella tunnollisesti omalla paikallamme, säntäilemättä sinne tänne monien puheiden perusteella. Tällaista juurevaa hengellisyyttä koenkin täällä Pyhäjoen seurakunnassa.

*

Tämä Pyhäjoen seurakunta on palvellut neljä ja puoli sataa vuotta Jumalan valtakunnan asialla. Kylvämässä Jumalan valtakunnan siementä tässä Pyhäjokivarren suulla. Kalastamassa Jumalalle kalansaaliita, heittämällä verkkoja rohkeasti veteen.

Pyhäjoen seurakunta on kokenut hyviä ja vaikeita aikoja. Läpi ajan se on kuitenkin ollut tehtävälleen uskollinen. Se on ollut kylvämässä, se on ollut kalastamassa. Jumala antaa kuitenkin kasvun ja Jumala antaa kalansaaliit. Usein niinkin, ettemme ihmissilmin sitä voi edes nähdä.

Pyhäjoen seurakunnan tulevaisuuteen rohkaisen katsomaan myös avoimin silmin. Toivon teille vastakin rohkeutta ja kirkasta näkemystä siitä, mihin seurakunta kulkee tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Miten Kristuksen kirkko voisi parhaalla mahdollisella tavalla olla läsnä täällä Pyhäjoella asuvien ihmisten parissa? Miten tänä päivänä Kristuksen sana voisi itää ja miten tänä päivänä seurakunta voisi saada Pietarin kalansaaliita?

Salamateemaankin liittyen voin varmaan kysyä näinkin: Kuinka Pyhäjoen seurakunta voisi edelleen olla palava seurakunta? Vaikka kirkon sammutustyöt saatiinkin päättymään jo kohta 50 vuotta sitten. Henki kutsuu meitä kuitenkin palamaan edelleen, luomaan uutta ja uusiutumaan. Hyvälle ja vankalle perustalle on hyvä luoda uutta kasvua. Tämä on totta paitsi seurakunnan elämässä, myös jokaisen yksittäisen ihmisen kohdalla.

Tänä juhlapäivänä rohkaisen teitä pyhäjokisia yhä tuntemaan tuota Jumalan valtakunnan liekkiä, jonka Jeesus Kristus meihin voi sytyttää. Jeesus antaa meille elämän. Jumala antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Tämän ilosanoman pohjalta voimme katsoa toiveikkaina eteenpäin tällä paikalla, jolla on uskottu ja toivottu jo 450 vuoden ajan.