Palvelun evankeliumi

Rakkaat seurakuntalaiset,

Olemme koolla tänään 10. sunnuntaina helluntaista, tänä kauniina elokuisena aamuna. Tämän pyhäpäivän teema on Kirkkokäsikirjan mukaisesti nimeltään Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa.

Tämä uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa on arkista uskollisuutta, uskollisuutta myös vähässä. Niissä tehtävissä, mitä arkemme meille kullekin lähimmäisinä, perheenjäseninä ja vastuutehtävissä tuo eteemme. Ennen kaikkea uskollisuutemme on vastausta Jumalan uskollisuuteen, johon voimme luottaa elämän kaikissa vaiheissa. Pelastushistoria kertoo Jumalan uskollisuudesta meitä kohtaan. Siihen tahdomme itsekin vastata omalla uskollisuudellamme vähässä ja joskus vähän suuremmassakin.

Tämän pyhän aiheeseen liittyy läheisesti myös se erityinen tapahtuma, jota me tänään voimme tässä messussa todistaa. Nimittäin vietämme tänään kirkkomme ja Oulun hiippakunnan diakoniatyöntekijöiden vihkimystä. Vihimme diakonian virkaan 11 diakonian ammattilaista: Susannan, Sadun, Ritvan, Katin, Annun, Anu-Riikan, Marjan, Heidin, Millan, Sarin ja Viivin.

Hyvät vihittävät ja hyvä seurakuntalaiset, tahdon tervehtiä teitä ensimmäisen Pietarin kirjeen sanoin:

Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. (1. Piet. 4:10)

Nämä apostoli Pietarin sanat, jotka ovat päivän epistolatekstistä, viitoittavat kristittyä hänen palvelutehtävissään. Tämä ei kuitenkaan ole pelkkä kehotus – Nämä sanat ovat myös kutsu lähteä elämään todeksi Jumalan armoa. Jokaisella kristityllä on armolahjoja. Niitä ovat puhumisen, palvelemisen, johtamisen ja rohkaisun lahjat. Lahjat ovat moninaiset. On olemassa siis paljon erilaisia lahjoja – ja paljon erilaisia tapoja – miten voimme kristittyinä palvella lähimmäisiämme, maatamme ja kristillistä seurakuntaa.

Nämä lahjat eivät myöskään ole varsinaista yksityisomaisuuttamme. Ei, ne tulevat Jumalalta, ja ne on tarkoitettu yhteiseksi hyväksi.

Diakonian vihkimyksessä te, vihittävät, saatte kirkon valtuutuksen erityiseen palvelemisen tehtäväänne. Saatte hengellisen ja kirkon virkaan liittyvän valtuutuksen tuolle palvelemisen kutsumuksellenne.

Maailman suurin luterilainen kirkko (Etiopian Mekane Jesu -kirkko) kuvaa kasvunsa salaisuutta sanoilla, jotka liittyvät mielestäni läheisesti diakoniaan: ”Lintu lentää kahdella siivellä – sanalla ja palvelulla.” Näissä sanoissa on jotakin syvästi totta. Sana ja diakonia, julistus ja palvelu – nämä kantavat kirkkoa myös meidän ajassamme ja meidän kontekstissamme. Ne toteuttavat Kristuksen kirkolle antamaa tehtävää.

Diakonia on palvelun evankeliumia. Se on kirkon sydämen sykettä – se on sanojen ja tekojen sopusointua. Sanat ilman tekoja ovat tyhjää sanahelinää. Teot ilman sanoja saattavat jäädä merkitykseltään ymmärtämättä. Niinpä kirkon tehtävä ei ole vain puhua toivosta, vaan olla toivoa. Kirkon tehtävä ei ole vain julistaa rakkautta, vaan elää sitä todeksi.

Te tänään vihittävät – Susanna, Satu, Ritva, Kati, Annu, Anu-Riikka, Marja, Heidi, Milla, Sari ja Viivi – te lähdette liikkeelle kirkkomme ja Kristuksen kirkon lähettämänä. Tehtävä, jota lähdette hoitamaa, ei ole aivan helppo tehtävä. Mutta se on merkityksellinen ja se on ihmistä koskettava. Uskon voivani sanoa, että voitte kokea tehtävänne äärellä mielekkyyttä ihmisten rinnalla kulkiessanne. Samalla kuitenkin tehtävän haasteellisuus kannattaa ottaa todesta ja huolehtia myös omasta levosta ja hyvinvoinnista.

Toivon että lähdette rohkeasti liikkeelle. Lähtekää liikkeelle Jumalan antamin sanoin, ja Jumalan antamalla voimalla. Palvelkaa, puhukaa, rohkaiskaa – niin että Kristus kirkastuu teoissanne ja että Jumalan armo tulee näkyväksi. Että sana tulee lihaksi uudelleen ja uudelleen, teidän työnne kautta.