Piispa Jukka Keskitalon johdantopuhe pappisvihkimysmessussa Oulun tuomiokirkossa 14.5.2026

Hyvä tuomiokirkkoon kokoontunut seurakunta. Rakkaat kristityt.

Tänään vietämme helatorstaita, Kristuksen taivaaseen astumisen juhlaa. Helatorstaina Kristus palaa taivaalliseen kunniaansa. Ja samalla, hän on taivaaseen astuneena Kuninkaana, Pyhän Hengen kautta, läsnä joka puolella kirkkoaan. Hän vaikuttaa maailmassa ja ohjaa kirkkoaan. Pyhän Hengen kautta ja armolahjojen välityksellä.

Samalla tänä Pyhän Hengen vuodattamista, helluntaita, ennakoivana päivänä vietämme pappisvihkimystä, kun vihimme pappisvirkaan neljä teologian maisteria: Leenan, Hennan, Pertun ja Ossin. Jumalan Pyhä Henki on tänäänkin läsnä tässä erityisessä tilanteessa.

Rakkaat kristityt, ja erityisesti te tänään pappisvirkaan vihittävät. Tahdon tervehtiä teitä 1. korinttilaiskirjeen sanoilla, jotka kuulemme myös vihkimyshetkenne yhteydessä.

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. (1. Kor. 12:4-5)

Nämä ovat tunnetut 1. korinttilaiskirjeen sanat armolahjoista. Armolahjoja on siis monenlaisia. On varmaan niin sanottuja yliluonnollisia armolahjoja. Ja on aivan tavallisia armolahjoja. Sellaisia kuin vaikkapa johtaminen ja kehottaminen. Musiikki. Kyky kuunnella. Myötätunto. Taito selittää sanaa tai saarnata.

Leena, Henna, Perttu ja Ossi. On monenlaisia armolahjoja, ja kaikki ne on tarkoitettu seurakunnan rakentumiseen. Olemme erilaisia, erilaisilla lahjoilla varustettuja. Mutta niillä kaikilla voimme rakentaa yhteistä seurakuntaa. Tuoda omat lahjamme käyttöön. Kukin kykyjensä, ja kukin lahjojensa mukaan.

Leena, Henna, Perttu ja Ossi. Tänään teidät vihitään pappisvirkaan. Saatte lähteä palvelemaan pappisvirassa, joka on hieno virka. Papille on erotettu seurakunnassa erityisesti sakramenttien jakamisen ja sanan julistamisen tehtävät. Mutta pappi palvelee silti omalla persoonallaan. Vahvasti omilla vahvuuksillaan. Ja ehkäpä myös omilla heikkouksillaan. Pappisvirka on jalo virka, mutta se ei ole kuitenkaan pappia itseään varten. Toki teillä on henkilökohtainen kutsumuksenne tähän tehtävään. Mutta pappisvirkaan tullaan kuitenkin ennen kaikkea seurakunnan kutsusta. Pappi tulee siis virkaansa seurakunnan kutsusta. Sen tähden, että seurakunta tarvitsee pappeja.

Vihkimyshetkellä teiltä kysytään neljä kysymystä. Yksi näistä on: ”Tahdotteko edistää kaikkea, mikä rakentaa seurakuntaa, ja elää niin, että olette esikuvana seurakunnalle?” Tässä kuulemme sen, minkä puolesta pappi toimii. Pappi toimii seurakunnan rakentajana. Armolahjojaan käyttäen, kristillisen seurakunnan keskellä. Seurakunnan rakennukseksi.

Mutta pappi ei vain rakenna, vaan hän saa myös itse rakentua seurakunnassa. Papilla on takanaan Kristuksen kirkon ja oman seurakuntansa siunaus. Sen tähden olemme täällä koolla tänään näin isolla joukolla. Olemme siunaamassa, rohkaisemassa ja tukemassa teitä teidän tiellenne Kristuksen palvelijoina.

Ette ole siis yksin tuon tehtävänne varassa, vaan olette Kristuksen seurakunnan eläviä jäseniä. Hänen varassaan pappikin toimii. Ja hänen varassaan myös pappi elää, elävässä yhteydessä kaikkien kristittyjen seurakuntaan. Sitä seurakuntaa ohjaa meidän ylösnoussut, taivaaseen astunut kuninkaamme, Pyhän Henkensä kautta.