Piispa Jukka Keskitalon saarna ordinaatiomessussa Oulun tuomiokirkossa 11.6.2023

Jeesus sanoi:

    ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.

    Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.” Matt. 13:44–46

Meistä moni on lapsena leikkinyt aarteen etsintää. Ruutupaperille piirretyn kartan avulla on koetettu hahmottaa, minkä puun takana tai minkä kiven alla aarre on kätkettynä. Voi sitä riemua, kun aarre lasten leikeissä löytyy.

Tänään evankeliumi puhuu myös aarteesta. Mutta toisenlaisesta aarteesta kuin lapsuuden leikeissä. Äsken lukemani evankeliumiteksti kuvaa nimittäin taivasten valtakuntaa aarteeksi. Tämä aarre on jotakin niin arvokasta, että sen arvo kohoaa kaiken muun yläpuolelle. Kaiken muun voi hyvällä syyllä myydä pois, jos voi saada itselleen tuon aarteen.

Evankeliumi kuvaa taivasten valtakuntaa myös kallisarvoiseen helmeen. Sama juttu sen kohdalla. Kun kauppias löysi kallisarvoisen helmen, hän oli valmis panemaan kaiken yhden kortin varaan: Myymään kaiken omistamansa voidakseen ostaa tuon ainutlaatuisen arvokkaan helmen.

Aarre ja helmi kuvaavat siis evankeliumissa Jumalan valtakuntaa. Matteus tosin käyttää sanaa taivasten valtakunta, koska hän juutalaisesta perinteestä ponnistavana varoo käyttämästä turhaan Jumalan nimeä. Mutta rinnakkaisissa Markuksen ja Luukkaan evankeliumikohdissa puhutaan Jumalan valtakunnasta. Samasta asiasta on siis kysymys.

Tietenkin evankeliumissa esimerkkeinä olevat aarre ja helmi ovat vain kalpeita ihmiskielen vertauskuvia Jumalan valtakunnan todellisuudelle. Eivät ne kykene täysin Jumalan valtakunnan merkitystä, laajuutta ja syvyyttä kuvamaan. Jotakin kuitenkin. Ainakin sen, että Jumalan valtakunta on jotakin niin suurta, että kaikki muu kalpenee sen rinnalla.

Raamattu kehottaa myös etsimisestä puhuessaan asettamaan ensimmäiselle sijalle juuri Jumalan valtakunnan etsimisen: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Mt. 6:32)

Kun Jumalan valtakuntaa etsitään ja se löydetään, niin miten se sitten on läsnä ja miten se vaikuttaa? Tätä todisteita kaipaava ihminen luonnollisesti kysyy. Onko Jumalan valtakunta vain jotakin ohutta yläpilveä vai konkreettista ja käsin kosketeltavaa?

Ihmisillä onkin kautta aikain ollut kiusaus rakentaa Jumalan valtakunta näkyvällä tavalla maan päälle uskonnollisin tai poliittisin motiivein ja sanoa, että tässä se nyt on. Mutta, kuten Raamattu opettaa, Jumalan valtakunnasta ei voi sanoa, että se on nyt tässä tai se on tuossa. Jumalan valtakunta pakenee määritelmiä. Sitä ei saa vangittua meidän sanoihimme.

Joskus Jumalan valtakuntaa on suorastaan yritetty pakottaa maan päälle. Ideologiat ja ismit saattavat tyypillisesti olla juuri tämäntapaisia kiusauksia. Saatetaan ajatella, että jos vain kaikki ymmärtäisivät toimia tai ajatella asioista juuri tietyllä tavalla, niin silloin Jumalan valtakunta laskeutuisi maan päälle ja kaikki muuttuisi hyväksi ja kaikki tulisivat onnellisiksi.

Näitä tavoitteita on historian kuluessa ajettu myös aseiden ja väkivaltakoneistojen voimin ponnekkaasti, ja ilmeisesti usein myös aivan vilpittömin tavoittein. Noissa yrityksissä on jouduttu kerta toisensa jälkeen pettymään. Käärme on kiemurrellut paratiisiin ja pilannut ihmisyritykset rakentaa täydellistä Jumalan valtakuntaa maan päälle.

Miten siis on, onko Jumalan valtakunta vain sitä Utsjoki-Kevo-tyylistä ohutta yläpilveä vai jotakin konkreettista? Ensinnäkin Jumalan valtakunta murtautui esiin tähän aikaan Kristuksessa. Tässä mielessä Jumalan valtakunta on koko ajan Pyhän Hengen kautta läsnä ja todeksi elettävissä jo nyt. Ja se tehdään läsnä olevaksi seuraamalla Jeesuksen esimerkkiä. Tekemällä niitä tekoja, joita hän teki. Siellä missä ihmisten keskinäinen rakkaus ja oikeudenmukaisuus toteutuvat, siellä Jumalan valtakunta toden totta välähtää esiin kuin esimakuna tulevasta.

Jumalan valtakunta on siis jo nyt läsnä, ja kuitenkaan se ei vielä ole läsnä täyteydessään. Jumalan valtakunta saa lopullisen täyttymyksensä vasta yhteydessä Jumalaan ajan ja rajan tuolla puolen, kun Paavalin sanoin katselemme lopulta Jumalaa kasvoista kasvoihin.

Tämänpuoleinen Jumalan valtakunnan todellisuus ja ajan ylittävä täyttymys eivät sulje pois toisiaan. Meidän horisonttimme on luonnostaan tässä ajassa ja työskentelyssä tämän maailman ja lähimmäistemme hyväksi. Toisaalta voimme luottaa siihen, että Jumalan lupaukset ja kokemamme armo saavat täyttymyksensä iankaikkisuudessa.

Matteuksen evankeliumin esimerkit osoittavat, että vertausten henkilöt olivat valmiita luopumaan paljosta saadakseen omakseen sen suurimman aarteen. He ovat valmiita luopumaan kaikesta muusta saadakseen omakseen aarteen.

Tärkeimmän rinnalla moni tärkeä asia ei olekaan aivan niin tärkeä. Kaikkein tärkein antaa mittasuhteet muulle. Moni ihminen, joka kamppailee terveyshuolien kanssa, havahtuu siihen, kuinka harvat asiat ovat tärkeitä terveyden rinnalla. Terveyden rinnalla monet muut, aiemmin kovasti mieltä askarruttaneet seikat käyvät yhdentekeväksi.

Vanhan testamentin laulujen laulussa puolestaan runoillaan rakkaudesta: Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan. (L.l. 8:7) Evankeliumitekstin vertausten henkilöt eivät kuitenkaan pakota muita mihinkään toimintaan. Mutta he oivaltavat itse asioiden tärkeysjärjestyksen. Se saa heidät toimimaan. Veljet ja sisaret: Onko meillä rohkeutta asettaa omassa elämässämme Taivasten valtakunnan kysymykset ensimmäiselle sijalle?

Teillä tänään vihittävillä papeilla on paljonkin tekemistä Jumalan valtakunnan asioiden kanssa. Myös papin tehtävänä on olla tämän Jumalan valtakunnan sanoman palveluksessa. Myös papin tehtävänä on vastata Jumalan valtakunnan kutsuun. Myös papin täytyy elämässään mahdollisesti luopua jostakin vanhasta seuratakseen pappeuden kutsua.

Anitta, Antti, Katja, Mikko, Minna, Noora, Outi, Peter, Sari ja Taija. Te olette kukin omassa elämässänne eri tavoin vastanneet Jumalan valtakunnan kutsuun. Olette erityisellä tavalla vastanneet siihen lähtemällä kulkemaan kohti kirkkomme pappeutta. Tänään teidät vihitään pappisvirkaan.

Pappisviran tehtävänä on olla Jumalan valtakunnan sanoman palveluksessa. Papin tehtävä on tehdä Jumalan valtakuntaa näkyväksi sanoin ja teoin. Papin tehtävänä on auttaa ihmisiä löytämään se elämän suurin aarre, seuraamaan Jeesusta ja luottamaan Jumalaan.

Tuo tehtävä on valtavan hieno tehtävä. Sitä ei tarvitse yksin tehdä, vaan koko maailmanlaaja Kristuksen seurakunta on siinä takana. Jumalan todellisuus, joka ylittää meidän ymmärryksemme, on sen takana, ja voitte luottaa siihen, että Jumalan tiet ovat omianne suurempia.

Pappia tarvitaan myös rohkaisemaan uudelleen ja uudelleen seurakuntalaisia, sillä usko on horjuvaa ja heikkoa. Sellaisia me ihmiset olemme. Papin tehtävänä on olla vahvistamassa uskon liekkiä ja rohkaisemassa ihmisiä luottamaan Jumalaan.

Toki teidänkin ja teidän kaikkien seurakuntalaisten, joita nämä vihittävät papit tulevat palvelemaan, on tärkeä muistaa, että pappikin on vain ihminen. Hänkin tarvitsee rohkaisua ja tukea. Hänkin tarvitsee läheisiä, joille kertoa huolistaan ja omista kipeistä asioistaan. Hänkään ei aina jaksa olla rohkea, aloitteellinen ja rakentava, hänkin tarvitsee omia lepopaikkojaan ja -hetkiään.

Nämä papit tarvitsevat siis teidän läheisten ja teidän seurakuntalaisten tukea ja rukouksia. Kantakaa heitä ja heidän työtään ja koko elämäänsä Jumalan eteen rukouksissa. Yksinäinen puu ei kauaa pala. Jumalan valtakunta kuvataankin usein myös yhteydeksi ihmisten välillä ja oikeastaan koko luomakunnassa. Sovinto voittaa siinä vihamielisyyden ja erilaiset ihmiset voivat Kristuksessa olla sisaria ja veljiä keskenään.

Anitta, Antti, Katja, Mikko, Minna, Noora, Outi, Peter, Sari ja Taija. Olette seuranneet jaloa kutsua tänne Oulun tuomiokirkkoon. Pappeus on elämän kestävä ihmisten ja Jumalan palvelemisen virka. Annatte itsenne Jumalan työn välikappaleiksi, Jumalan, Kristuksen ja Pyhän Hengen käyttöön.

Katson teitä kiitollisin mielin ja iloitsen siitä, että Kristus yhä kutsuu ja lähettää uusia työntekijöitä palvelemaan Jumalan valtakunnan työssä. Papin tehtävä on hyvä osa. Helpoin tehtävä se ei varmaankaan inhimillisesti katsoen ole, mutta uskon ja luotan, että se tie, jolle lähdette, kantaa ja kuljettaa teitä.

Lähtekää siis rohkeasti Jumalan valtakunnan sanansaattajiksi. Muistakaa Jeesuksen sanat: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.” (Joh. 15:16)