Pappi on unelmoija

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa. Tänään käännämme katseemme kohti pääsiäistä. On kolmas sunnuntai ennen paaston aikaa eli ns. septuagesimasunnuntai. Se kertoo siitä, että pääsiäiseen on aikaa noin seitsemänkymmentä päivää. Tähän saakka olemme eläneet kirkkovuodessa joulun ja loppiaisen vaikutuspiirissä, mutta nyt katse alkaa suuntautua kristikunnan suurimpaan juhlaan, pääsiäiseen. Pyhäpäivän teema, ansaitsematon armo, ei voisi olla uskomme kannalta keskeisempi.

Myös pääsiäistä edeltävä paastonaika lähenee. Vanhastaan papiston paasto on alkanut muuta kirkkokansaa aiemmin eli juuri tästä sunnuntaista. On mielenkiintoista, että juuri tänään, papiston paaston alkaessa, vihitään neljä uutta pappia hiippakuntaamme.

Kun tarkastelemme nimenomaan pappisviran näkökulmasta päivän teemaa, ansaitsematonta armoa, voimme sanoa, että pappi on ansaitsemattoman armon esillä pitäjä. Luterilaisen kirkon keskeisessä tunnustuksessa, Augsburgin tunnustuksessa, sen neljännessä kohdassa on määritelty vanhurskauttava usko ja armo, joka on lahjaa, eikä sitä ansaita töin ja toimin. Seuraava Augsburgin tunnustuksen kohta, viides luku, alkaa sanoilla: ”Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka.”

Papin virka määritellään siis luterilaisessa perinteessä nimenomaan uskon saamisen kautta. Pappisvirka on olemassa, jotta se auttaisi ihmisiä pääsemään osalliseksi armosta ja uskosta. Toisaalta tuo kohta myös perustelee, miksi pappisvirka on välttämätön uskon syntymisen kannalta. Pappisvirka on sanan ja sakramenttien hoitamisen virka, ja nimenomaan nämä armonvälineet; Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen välittävät armoa.

Kun teidät Tuula, Veijo, Juuso ja Pia tänään vihitään pappisvirkaan, niin teitä ei vihitä todellakaan mihin tahansa virkaan. Teidät vihitään sellaiseen virkaan, joka on aivan keskeisessä roolissa siinä, että ihmiset voisivat uskoa ja päästä osalliseksi ansaitsemattomasta Jumalan armosta.

Haluan tervehtiä teitä Tuula, Veijo, Juuso ja Pia ja koko seurakuntaa sanan kohdalla tämän sunnuntain psalmista: Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. (Ps. 31:20)

Tuo kohta puhuu Jumalan hyvyydestä. Jumala on hyvä silloinkin, kun koemme vastoinkäymisiä. Jumala on hyvä silloinkin, kun valitsimme itse väärin. Voisi sanoa, että Jumalan ominaisuus on se, että hän on hyvä. Hän on osoittanut sen ennen muuta Poikansa sovitustyössä. Jumalan hyvyyttä ja rakkautta meitä ihmisiä kohtaan ei tee tyhjäksi edes se, että hän sallii elämäämme suuriakin vastoinkäymisiä.

Teidän tehtävänne tulevina pappeina on kertoa ihmisille Jumalan hyvyydestä. Mutta samalla myös itse elää ja ammentaa omaan elämäänne tuosta hyvyydestä. Sanoohan tuo psalmi: ”Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre…”

Jumalan hyvyys olkoon sinun, Tuula, Veijo, Juuso ja Pia ehtymätön aarteesi. Siitä riittää ammennettavaa työhösi, jonka ulottuvuudet ovat laajat: Teidät nimittäin vihitään palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla. Vaikka saat vihkimyksen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, palvelet omalla paikallasi osana Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa. Tähän työhön tarvitset paljon voimaa ja siunausta. Kun tunnet, että voimasi ehtyvät, muista silloin Psalmissa mainittu ehtymätön aarre. Se on kuin aarrearkku, täynnä harvinaisia, kallisarvoisia helmiä.

Viime viikkojen aikana on mieleeni usein palannut paavi Franciscuksen sana, jonka hänen sanoi vastatessaan puheeseeni yksityisvastaanotolla Roomassa muutamia viikkoja sitten: ”Paimenen ei tule lakata unelmoimasta.”

Tuo ajatus niin sanotusti kolahti minuun, ja siksi haluan välittää sen myös teille vihittävät papit. Unelmoikaa. Älkää koskaan lakatko unelmoimasta. Kertokaa unelmanne rukouksessa Jumalalle ja jakakaa unelmanne ihmisten, teidän seurakuntanne kanssa. Papin tulee ankkuroitua vahvasti kirkon traditioon, mutta hänen tulee suuntautua eteenpäin. Hänen tule rohjeta unelmoida. Papin on unelmoija ihan viran puolesta.

Hyvä seurakunta. Pappisvirka on asetettu sitä varten, että evankeliumia julistetaan ja sakramentteja hoidetaan. Kirkko kutsuu ja erottaa tähän virkaan niitä, joille nämä tehtävät uskotaan. Tämän alttarikaiteen ääressä vihin tänään neljä uutta pappia apostolisen perinteen mukaan kättenpäällepanemisella ja rukouksella palvelemaan Kristuksen kirkkoa.

Pyydän nyt notaaria lukemaan papiksi vihittävien nimet ja heidän saamansa viranhoitomääräykset.