Piispa Jukka Keskitalon saarna Piippolan kirkon 250-vuotisjuhlamessussa loppiaisena 6.1.2022

Matt. 2:1–12 (1. vuosikerta)

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:

      – Sinä, Juudan Betlehem,
et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
sillä sinusta lähtee hallitsija,
joka on kaitseva kansaani Israelia.”

    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

 

Hyvä juhlamessuun kokoontunut seurakunta

Tämä Piippolan kirkko kaunis ristikirkko vihittiin alun perin käyttöön uudenvuodenpäivänä 1771 Ruotsin kuningas Aadolf Fredrikin valtakaudella. Suomi kuului tuolloin siis Ruotsin valtakuntaan ja Piippolan silloinen emäseurakunta Siikajoki Turun hiippakuntaan. Piippolan kirkko sai vihkimisessä nimekseen Magdalenan kirkko silloisen Ruotsin kruununprinsessan mukaan.

Pientä kissanhännänvetoa oli havaittavissa kirkkohankkeiden osalta Piippolan ja Pulkkilan välillä. Nykyisen seurakuntanne Siikalatvan seurakunnan nettisivujen historiikissa kerrotaan tuosta ajasta: ”Kun pulkkiset vuonna 1757 saivat luvan rakentaa uuden kirkon entisen, huonokuntoisen paikalle, piipposet ryhtyivät tarmokkaisiin toimiin saadakseen uuden kirkon omaan kyläänsä, vedoten siinä yhteydessä jopa kuninkaaseen.”

Piipposten rohkeudesta ja aloitteellisuudesta kertoo se, että kirkon rakentaminen aloitettiin jo ennen luvan saamista ja ennen Piippolan saarnahuonekunnan perustamista. Lopputuloksena kissanhännänvedosta oli, että molemmat saivat uuden kirkkonsa vuoden 1770 tienoilla. Kirkot vihittiin samalla kertaa. Piippolasta tuli sen jälkeen saarnahuonekunnan nimeä kantava seurakunnallinen alue.

Nyt kun pääsimme lopulta – koronatilanteista johtuneen kahden vuoden viivytyksen jälkeen – viettämään tätä Piippolan kirkon suurta juhlaa, elämme vuoden 2023 loppiaista. Loppiaiseen päättyy samalla joulunaika. Loppiaisena muistamme itämaan tietäjien saapumista Betlehemiin, Jeesuksen seimelle.

Joulun ajan kertomuksista meille on kaikkein tutuin jouluevankeliumi Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta. Mutta toinen joulukertomus on Matteuksen evankeliumissa, ja osa sitä on tämä kuulemamme päivän evankeliumi.

Tässä Matteuksen joulukertomuksessa on Luukkaan kertomusta selvästi uhkaavampi tunnelma. Siinä kuvataan, kuinka kuningas Herodes yrittää pahoin aikein saada Itämaan tietäjien kautta selville vastasyntyneen Jeesuksen olinpaikan. Kun tietäjät palaavat omaan maahansa käymättä Herodeksen luona, Herodes raivostuu ja käynnistää Betlehemissä ja lähialueilla lastenmurhan. Joosef sitä vastoin vie perheensä pakoon Egyptiin.

Matteuksen kertomus liittää siis joulun yhteen vaarojen, veritekojen ja pakolaisuuden kanssa. Tänä aikana, jota elämme, kun Euroopassa on käynnissä väkivaltaisin sota sitten Toisen maailmansodan, tämä kertomus tuntuu jotenkin kohti käyvemmältä kuin aiemmin. Se muistuttaa elämän hauraudesta. Ja toisaalta siitä, miten kuolema ja elämä, pimeys ja valo, voivat olla lähellä toisiaan.

Suomessakin on viime vuonna vietetty ukrainalaispakolaisten perheissä monia kirkollisia juhlia. Kuulin kertomuksen, miten täällä pohjoisessa eräs isä saapui Ukrainan rintamalta lapsensa kastejuhlaan Suomeen. Lapsi oli syntynyt kesken pakomatkan Suomeen. Kasteessa lapsi otettiin kuitenkin osaksi Kristuksen kirkkoa ja Kristuksen seuraajaksi, ja hänet siunattiin Jumalan perheeseen kuuluvaksi. Isä palasi hetkeä myöhemmin takaisin sotatantereelle Ukrainaan.

Samankaltaisia tunnelmia koettiin varmasti myös täällä Piippolassa talvisodan jouluna 1939. Siitä todistavat monet ristit tämän kirkon sankarihautausmaalla. Silloin täällä, kuten kuluneen joulun aikana Ukrainassa on turvauduttu Kristukseen, joka on maailman valo.

Matteuksen evankeliumikertomuksen tietäjät ovat puhututtaneet halki vuosisatojen, ja historian saatossa onkin esitetty paljon tulkintoja siitä, keitä nämä tietäjät olivat. Tietäjien lukumäärää ei Raamatussa mainita, mutta lännen kirkon perinteessä ja seimiasetelmissa tietäjien lukumäärä on vakiintunut kolmeen. Heille on annettu nimetkin: Kaspar, Melkior ja Balthasar. Näiden kolmen hahmon on ajateltu edustavan Jeesuksen ajan kolmea tunnettua mannerta: Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa.

Tietäjien luonnetta ovat kristityt pohtineet muutenkin aikojen saatossa. Tietäjät ovat eri kulttuurien viisauden edustajia. Kristillisen uskon mukaan Jumala on ilmoittanut itsensä myös luonnossa ja kansojen kohtaloissa siten, että ihminen pystyy aavistamaan Jumalan olemassaolon. Tätä kutsutaan yleiseksi ilmoitukseksi.

Syntiinlankeemuksen vuoksi kyky tuntea Jumalan olemus on kuitenkin heikentynyt, mutta se on olemassa, kuten apostoli Paavali osoittaa puheessaan Ateenan viisaille. ”Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: ”Tuntemattomalle jumalalle.” Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan.” Ap. t. 17:22–23

Tällaisen yleisen Jumala-tietoisuuden varassa Itämaan tietäjät etsiytyivät tähden johdattamana vastasyntyneen Jeesuksen, Jumalan Pojan luo. Alkuperäinen evankeliumitekstissä esiintyvä tietäjä-sana (magos) viittaa oikeastaan taikuuteen, magiaan. Tietäjät olivat siis ehkä itämaisia ennustajia, astrologeja tai taikureita. Seimen lasta kumartaessaan he vapautuvat maagisista käsityksistään ja pääsevät todellisen Jumalan yhteyteen.

Itämaan tietäjiä on pidetty myös hallitsijoina tai jopa itäisten maiden kuninkaina. Kuninkaina he ovat olleet esikuvia kaikille maallisille hallitsijoille siinä, että maallinen valtakin polvistuu Kristuksen edessä. Keskiajalla loppiaisesta muodostuikin, osana tätä tulkintaa, keskeinen uusien hallitsijoiden kruunajaispäivä.

Loppiaisen kertomus itämaiden tietäjistä on kaikissa näissä tapauksissa vertauskuva Jeesuksen syntymän ja Kristuksen valon merkityksestä kaikille kansoille. Itämaiden tietäjät kuvastavat sitä, että Vapahtajan syntymä on yleismaailmallinen tapahtuma ja historian käännekohta. Jeesusta kumartamaan saapuneet tietäjät edustivat koko maailmaa. Ja Jeesus syntyi, Johanneksen evankeliumin sanoin, olemaan koko maailman valo.

Sanoma maailman syntyneestä Vapahtajasta kuuluu siis kaikille. Sen tähden loppiainen on myös lähetystyön merkkipäivä. Kirkon missio alkaa jo evankeliumien alussa, ei vasta lähetyskäskystä Matteuksen evankeliumin aivan lopussa. Lähetys on sitä, että saamme seimen ääreltä voiman ja innoituksen. Että mekin lähdemme viemään sitä samaa tulevaisuuden toivon ja rauhan sanomaa, jota Jeesus syntyi ilmentämään. Loppiainen viestittää, että tuo sanoma on yleismaailmallinen, se kuuluu jaettavaksi kaikkien kanssa.

Haluan vielä palata tähän Piippolaan upeaan kirkkoon, jonka juhlaa tänään vietämme. Myös Piippolan 252-vuotias kirkko on lähetyksen kirkko, missionaarinen kirkko. Tämä kirkko on jo rakennuksena kutsunut kahden ja puolen vuosisadan ajan monia armon yhteyteen. Täällä moni on saanut kokea armon ja syntien anteeksiantamuksen vahvoja kokemuksia. Täällä moni on saanut jättää taakkansa Kristuksen jalkojen juureen. Täältä on lähdetty oman arjen keskelle elämään todeksi kristillistä uskoa.

Tämä Jumalan rakkaudesta kumpuava lähetystehtävä jatkuu myös tulevaisuudessa tässä Piippolan kirkossa, tällä paikkakunnalla, Siikalatvan seurakunnassa. Te piipposet ja Siikalatvan seurakuntalaiset olette osa Jumalan lähetystehtävää, vaikka aivan tavallisia ihmisiä olettekin. Tässä hengessä Piippolan kirkko jää palvelemaan myös tulevia sukupolvia meidän jälkeemme. Herran temppelinä sekä Jumalan rakkauden sanoman merkkinä ja välittäjänä.