Piispa Jukka Keskitalon saarna Posion kirkon 70-vuotisjuhlamessussa Posion kirkossa 20.8.2023

Room. 7:14–25

Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.

    Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.

 

Hyvät seurakuntalaiset, rakkaat kristityt täällä Posiolla,

Tämä päivä on suuren juhlan päivä. Tämä Posion kirkko täyttää näihin aikoihin 70 vuotta, ja tämän päivän me olemme valinneet tuon merkkipaalun juhlistamiseksi. Vanhimmat teistä ovat eläneet tuon koko 70 vuoden ajan, kun tämä kirkko on ollut pystyssä täällä Posiolla. Te tunnette kirkon vaiheet koko 70 vuoden ajalta ehkä omassa elämänhistoriassanne.

Monet muutkin teistä yhdistävät tämän kirkon varmasti moniin elämänvaiheisiinne. Esimerkiksi konfirmaatio on teistä kenties useimmilla ollut tämän kirkon alttarilla. Moni teistä on myös vihitty avioliittoon tässä kirkossa. Monia teidän läheisiänne on saatettu viimeiselle matkalle tämän alttarin edessä.

Posion kirkko sai nykyisen muotonsa vuonna 1953 ja edeltäjäni, piispa Väinö Malmivaara vihki tämän kirkon käyttöön 21. elokuuta. Siis huomenna päivälleen 70 vuotta sitten. Posion kuntahan on perustettu vuosien 1925 ja 1926 taitteessa. Vuonna 1927 Posiolle valmistui ensimmäinen hirsirunkoinen, mansardikattoinen saarnahuone. Tuo sama saarnahuone on edelleen näissä seinissä.

Saarnahuone muutettiin nykyisenlaiseksi lautavuoratuksi, harjakattoiseksi pitkäksikirkoksi vuosina 1952–1953, rakennusmestari Nestori Jämingin korjauspiirustusten pohjalta. Kirkon erillinen kellotapuli valmistui myöhemmin vuonna 1957 arkkitehti Paavo Riihimäen piirustusten mukaan. Urut kirkkoon saatiin joulukuussa 1962.

Kirkon, kellotapulin, urkujen, ympäristön ja oikeastaan koko Posion seurakunnan rakentaminen on ollut määrätietoista työtä. Seurakunta ei ole missään vaiheessa ollut erityisen rikas, vaan varoja ja rakennustarpeita on perimätiedon mukaan kerätty vähän joka talosta – ”hirsi talosta, kaksi parhaasta” -periaatteella. Työvoimakin on tullut pääosin posiolaisten talkootyöstä. Näillä konsteilla seurakunta on kuitenkin pärjännyt hyvin ja kirkko on pystytetty ja pidetty kunnossa.

***

Päivän Uuden testamentin kirjeteksti, jonka kuulimme, oli Paavalin Roomalaiskirjeestä. Rooman ensimmäiselle kristilliselle seurakunnalle kirjoitetusta alun perin ihan oikeasta kirjeestä. Paavali kertoo siinä hyvin henkilökohtaisiakin kokemuksia omasta itsestään ja omaltatunnoltaan.

Muistamme ehkä Paavalin henkilöhistorian. Paavalihan oli alun perin Saulus-niminen juutalainen kirjanoppinut, tarkka ja kiivasluonteinen juutalaisen lain puolustaja. Hän vainosi itse ensimmäisiä kristittyjä, kunnes koki voimakkaan kääntymyksen Kristuksen ilmestyessä hänen eteensä.

Tuon kääntymyksen jälkeen hänen elämänsä mullistui ja hän alkoi julistaa hyvää sanomaa Kristuksesta, jonka seuraajia hän oli itse aiemmin kaikin keinoin yrittänyt saada kiinni ja vaikeuksiin. Kuulemme kuitenkin Paavalin kirjeissä yhä hänen kipuiluaan oman itsensä kanssa.

Apostoli tunnustaa, että hänen voimansa toteuttaa hyvää ovat rajalliset. ”Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, jota tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo”, lausuu Paavali psykologisestikin tarkkanäköisessä itseanalyysissään.

Kipuilu liittyy juutalaisen lain, Raamatun juutalaisten sääntöjen noudattamiseen. Tuo laki osoittaa meidät vajavaisiksi ihmisiksi, sillä se osoittaa, että moraalimme ei ole aukoton. Moraalinen selkärankamme ei ole katkeamaton. Jokin meissä pyrkii tekemään sitä pahaa, mitä toinen puolemme ei haluaisi ollenkaan. Jokin meissä pyrkii oman edun tavoitteluun toisten kustannuksella, vaikka emme tahtoisi ollenkaan toimia sellaiseen tapaan. Tämän Paavali tunnustaa itsessään. Ja tämä painaa häntä kovasti.

Kuitenkin Paavali on samalla vakuuttunut, ja hän julistaa Rooman seurakunnalle ja meillekin tänään: Jumala, Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden, vapauttaa meidät synnistä eikä lue syntiä meidän syyksemme. Synti voi kyllä edelleen korventaa meidän sisimpäämme, mutta sillä ei ole meihin valtaa. Kristus on voittanut synnin vallan kertakaikkisella uhrillaan, ja saamme elää sovitettuina ja lunastettuina, Kristuksen tähden.

Me saamme olla kertakaikkisesti Jumalan lapsia ja Jumalan valtakunnan kansalaisia. Sen tähden Paavalinkin sanoma on ilosanoma, evankeliumi. Synti pysyy osana meitä, mutta Jumala Kristuksen tähden on aloittanut meissä hyvän työnsä jo nyt. Hän kasvattaa meitä yhä syvempään itsensä tuntemiseen ja kuljettaa meitä ikuisen elämän tietä. Taistelussa ihmisestä uusi ihminen on siis jo voittanut.

***

Posion kirkko on Herran huone Posion asukkaille. Tästä saarnatuolista on julistettu syntien anteeksiantamusta nyt jo sukupolvien ajan. Hengellinen taistelu uuden ihmisen puolesta on ollut todellisuutta tässä kirkossa, tällä paikalla. Siitä voimme olla syvästi kiitollisia.

Kirkko on tuonut posiolaisia myös yhteen. Hengellisessä mielessä mutta myös ihan käytännössä. Etäisyydet ovat täällä olleet, ja yhä ovat, pitkiä. Kirkolle on vaellettu aiemmin tiettömien taipaleiden takaa, kuten vaikkapa vielä tämän kirkon kolmipäiväisiin vihkiäisjuhliin vaellettiin. Kirkko ja seurakunta on myös tukenut diakonisesti lukuisia seurakuntalaisia, ja tarjonnut sitä kautta osallisuutta jokaiselle.

Tänään seison tässä kiitollisin mielin, tässä 70-vuotiaassa temppelissä. Uskon että me monet jaamme tämän kiitollisuuden kaikesta tähänastisesta. Posion seurakunta on myös kotiseuturakkauden tyyssija. Seurakunta kantaa monia posiolaisia kertomuksia ja posiolaisuutta mukanaan. Nuo kertomukset ovat ainutkertaisia ja niiden sanoma välittää niin ikään posiolaisia arvoja ja lähimmäisenrakkautta.

Ja samalla katsomme tänään myös tulevaan, kohti tulevia vuosia. Uskomme kutsuu meitä rakentamaan myös tulevaisuutta, toivossa eläen. Uskolle ja toivolle sekä keskinäiselle ja Jumalan rakkaudelle rakentaen. Jumala luo siis edelleen uutta, ja toivon, että myös Posion seurakunta jakaa tuon tulevaisuuden uskon näistä juhlista eteenpäin, vaikka varmaan toimintaympäristössä on myös huolia, joita olisi mahdollista jäädä märehtimään.

Saamme kuitenkin elää evankeliumia todeksi tässä ja nyt. Omalla työllämme voimme rakentaa toivoa ja tulevaisuutta täällä Posiolla ja koko Kristuksen seurakunnassa.