Puolustaja

Jeesus sanoi:
”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.” Joh. 15: 26-16: 4

**

Puolustaja! Siinäpä vasta monimerkityksinen sana. Äskettäin päättyneissä jääkiekon MM-kisoissa Suomen joukkueella, Leijonilla, oli Mörkö-nimisen kapteenin lisäksi myös monta hyvää puolustajaa. Kerrallaan kentällä luistelee oikein puolustajapari. Heidän tehtävänsä on suojella omaa maalia vastajoukkueen hyökkäyksiltä. Hyvinhän nämä Suomen jääkiekkojoukkueen puolustajat siinä onnistuivatkin. Oma maali pysyi usein puhtaana ja mestaruus tuli kotiin.

Myös oikeudenkäynnissä syytetyllä on puolustaja. Hänellä on oikeus puolustajaan, olipa hän syyllistynyt kuinka vakavaan rikokseen tahansa. Puolustusasianajajan tehtävän ei ole – ei ainakaan pitäisi olla – mustan puhuminen valkoiseksi, vaan sen varmistaminen, että syytetty saa reilun oikeudenkäynnin ja että hänen näkökulmansa tulee kuulluksi.

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus lupaa lähettää Isän tyköä kristityille toisen puolustajan. Nyt puolustaja kirjoitetaan isolla P-kirjaimella. Kyseessä ei ole siis mikä tahansa puolustaja, vaan Pyhä Henki, jonka Kristus lupasi vielä maan päällä ollessaan lähettää olemaan kristittyjen kanssa jokaisena päivänä maailman loppuun saakka.

Jeesus itse oli maan päällä eläessään opetuslasten puolustaja. Hän oli se ensimmäinen puolustaja, johon oppilaat saattoivat aina tukeutua ja turvautua. He saattoivat kysyä Jeesukselta neuvoa ja turvautua häneen kaikissa tilanteissa. Heillä oli turva koko ajan lähellä.

Jeesuksen lupaus toisesta puolustajasta, Pyhästä Hengestä, on Vapahtajan valmistelua sen ajan varalle, kun hän on mennyt Isän luo taivaaseen. Lupaus toisesta Puolustajasta täyttyi helluntaina, kun opetuslapset saivat Pyhän Hengen täyteyden. Viikon päästä helluntaina, Pyhän Hengen vuodattamisen ja seurakunnan syntymisen juhlapäivänä taas elämme todeksi tätä tapahtumaa.

Antaessaan lupauksen Pyhästä Hengestä Jeesus ei kaunistele sitä kohtaloa, jonka hänen seuraajansa tulevat kokemaan. Johanneksen evankeliumissa, juuri ennen tämän päivän evankeliumikatkelmaa, Jeesus kuvaa, kuinka hänen seuraajansa tulevat kohtaamaan samanlaista vastustusta ja vainoa, kuin Mestari itse on saanut osakseen.

”Palvelija ei voi olla herraansa suurempi”, muistuttaa Jeesus. Siksi maailma tulee vihaamaan Jeesuksen seuraajia aivan samoin kuin se on vihannut Jeesusta. Jos oppilaat kuuluisivat tähän maailmaan, niin maailma rakastaisi heitä. Mutta Jeesus muistuttaa, että vaikka hänen seuraajansa tulevat elämään maailmassa, hei eivät kuitenkaan ole tästä maailmasta. Siksi maailma ei tule heidän päätään silittelemään.

Jeesus siis puhuu kaiken tämän lähimmille oppilailleen, jotta ”heidän uskonsa ei koetuksessa sortuisi”. Jeesus vahvistaa oppilaitaan siltä varalta, kun heidät tullaan erottamaan synagogasta. Ja vielä vakavammankin tulevaisuudenkuvan Jeesus esittää: ”Tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle.”

Tuohan oli kuin suoraan kuvausta Sri Lankassa kristillisiin kirkkoihin tehdyistä terrori-iskuista, joissa kuoli kymmeniä pääsiäisaamun messuun kokoontunutta kristittyä. Itsemurhapommittajat olivat huutaneet jumalansa nimeä ja jälkeensä jättäneissä viesteissä kertoneet tekevänsä tämän juuri oman jumalansa ja uskontonsa kunniaksi.

Tunnetun amerikkalaisen tutkimuslaitoksen Pew research -instituutin mukaan kristityt ovat tällä hetkellä maailman vainotuin uskontoryhmä. Viime vuoisinakin olemme kuulleet vainouutisia erityisesti Lähi-Idän maista, Egyptistä, Nigeriasta ja Pohjois-Koreasta.

Me Suomessa asuvat kristityt saamme elää ja asua moniin veljiimme ja sisariimme verrattuna rauhassa ja tunnustaa vapaasti uskoamme. Pinnan alla elävät kuitenkin myös omassa maassamme erilaiset ilmiöt, jotka ovat omiaan painamaan kristittyjä marginaaliin.

Sosiaalisessa mediassa herätti paljon huomiota viikko sitten Helsingin Sanomissa ollut nuoren tunnustavan kristityn lukiolaisen Emma Kilpisen kirjoitus, joka oli otsikoitu: ”Helsingissä uskontoni on asia, jota on turvallista pilkata”.

Palautteesta päätelleen Emma Kilpinen oli onnistunut pukemaan sanoiksi monen muunkin kokemukset. Uskovia nuoria saatetaan pitää kummajaisina ja hörhöinä. Heille voidaan naureskella ja sulkea kaveripiirin ulkopuolelle. Oulun seudulla on puolestaan äskettäin käyty keskustelua, kuinka herätysliikkeeseen, tässä tapauksessa vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluvat lapset ja nuoret, voivat joutua kohtaamaan ikävää nimittelyä.

Päivän evankeliumi päättyy Jeesuksen sanoihin: ”Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistatte minun sanoneen tämän teille”. Jeesus siis varustaa oppilaitaan tulevan varalle. Mutta Jeesus ei vain varoittele, saati pelottele, vaan lupaa suurinta mahdollista turvaa ja tukea: Hän lupaa lähettää toisen Puolustajan, Pyhän Hengen tueksi ja turvaksi.

Ilman Pyhää Henkeä meidän ei olisi mahdollista olla uskossa yhtään hetkeä. Pyhä Henki muistuttaa meille kaikesta siitä mitä Jeesus on puhunut ja pitää uskomme elävänä.

Jeesus kutsuu seuraajiaan todistajikseen ja sellaisia me olemme. Jokainen kastettu kristitty on kutsuttu olemaan Kristuksen todistaja omalla paikallaan. Jollekin todistaminen sanoin on luontevampaa kuin toisille. Toinen taas kokee itselleen paremmin sopivan todistaa uskostaan palvelemalla ja käytännön töin ja toimin.

Joku kerää Yhteisvastuukeräystä, joku keittää kahvia, joku haravoi hautausmaata seurakunnan kevättalkoissa – ja todistaa näin uskostaan. Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä sanotaan: ”Palvelkoon kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.”

Tämä pätee myös teihin Kokkolan rovastikunnan maallikkokoulun käyneisiin. Te olette halunneet saada lisää oppia ja vahvistusta kristityn ja seurakuntalaisen kutsumukseenne.

Olkaa uskollisia omassa seurakunnassanne sillä paikalla, jolla saatte palvella. Ei ole väliä, mistä palvelutehtävästä on kysymys, tärkeää on asenne ja palvelijan mieli. Te saatte todistaa Kristuksesta perheessänne ja lähipiirissä, työpaikalla ja harrastuskuvioissa. Todistus on joskus sanallista, usein sanatonta palvelua.

Kaikki maailman kristityt, niin Suomessa kuin Sri Lankassa, niin Vetelissä kuin Venezuelassa, on kutsuttu olemaan Kristuksen suuna ja käsinä. Viemään hyvää sanomaa Jumalan rakkaudesta ja armosta eteenpäin.

Mutta me emme ole todistajan tehtävässämme yksin. Pyhä Henki, toinen Puolustaja, on kanssamme. Monella meistä on kokemuksia siitä, että kun on ollut ymmällä mitä tulisi sanoa, niin yhtäkkiä Pyhä Henki antaa sanat juuri siihen hetkeen. Rohkaisun tai lohdutuksen, kehotuksen tai opetuksen sanat.

Sama ylösnoussut Kristus, joka lähetti oppilaat maailmaan julistamaan evankeliumia kaikille luoduille ja lupasi olla heidän kanssaan kaikki päivät maailman loppuun asti on läsnä myös tänään keskellämme. Meidätkin Kristus lähettää tähän maailmaan olemaan valona ja suolana. Meidätkin lähetetään olemaan hyvä tuoksu Kristuksesta tälle maailmalle.

Meitä ei kuitenkaan lähetetä ilman varustamista. Voimaa ja varustusta saamme ammentaa tänäänkin, kun kokoonnumme yhteiseen ehtoollispöytään. Kristus sanoo sinulle ja minulle ”tule”. Tule, ota vastaan Kristuksen ruumis ja veri. Tule, ota vastaan syntien anteeksiantamus.

Kun olemme saaneet olla ja levät armon varassa, Kristus sanoo meille myös ”mene”. Hän lähettää meidät maailmaan viemään evankeliumin ilosanomaa. Me emme ole maailmassa yksin. Kanssamme on toinen Puolustaja, Pyhä Henki.