Kuvassa avonainen Raamattu
Saarna New Yorkin suomalaisen seurakunnan jumalanpalveluksessa helluntaipäivänä 31.5.2020 (saarna nauhoitettu Oulussa)

Jeesus sanoi:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” (Joh 14: 15-21)

 

Rakkaat ystävät New Yorkin suomalaisessa seurakunnassa tai jossakin muulla päin maailmaa, missä katselet tätä jumalanpalvelusta. Oli ilo saada pyyntö saarnata tässä helluntain jumalanpalveluksessa, johon osallistut virtuaalisesti verkon kautta.

Oulun hiippakunnan piispan viran ohella minulla on erityisvastuuna Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkosuomalaistyön neuvottelukunnan puheenjohtajuus. Siitä johtuu myös joskus käytetty nimitys ”ulkosuomalaistyön piispa”. Yhdysvaltain itärannikolla New Yorkissa ja Washington DC:ssä vierailin joskus vuonna 2013 ja myös saarnasin jumalanpalveluksessanne.

*

Suomessa ja jopa niin pohjoisessa kuin Oulussa on ollut kuluneella viikolla melkein kesäisen lämmintä. Tuuli on ollut melko kova, mutta kuitenkin lämmin. Mikäpä olisikaan parempi vertauskuva helluntain sanomalle Pyhästä Hengestä kuin lämmin tuuli.

Lämmin tuuli hyväilee ihoa, hoitaa ja virkistää. Kylmä ja raaka tuuli saa ihon kananlihalle. Kuuma ja paahtava tuuli taas polttaa ja näännyttää. Näin toimii Jumalan Kolminaisuuden persoona Pyhä Henki. Pyhän Hengen työ on kuin on kuin lämmin tuulen henkäys.

Ei ole sattuma, että vertaan Pyhää Henkeä tuuleen. Sekä Vanhassa testamentin hepreankielinen ja Uuden testamentin kreikankielinen sana ”henki” voitaisiin myös oikeastaan kääntää sanalla ”tuuli”. Myös Jeesus puhui hengestä tuulen kielikuvan kautta: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” (Joh. 3:8)

Pyhän Hengen kautta koettavan Jumalan läsnäolon kuvaaminen tuulen huminaksi esiintyy myös Vanhassa testamentissa 1. kuningastenkirjassa. Profeetta Elia oli taistellut Baalin pakanaprofeettoja vastaan ja hän janosi, että elävä Jumala näyttäisi voimansa, niin, että kaikki epäuskoisetkin näkisivät ja voisivat vakuuttua Jumalan olemassaolosta.

Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”´Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi’. Nousi raju ja mahtava myrsky. Se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.” (1. Kun. 19:11–13)

Kertomus profeetta Elian kokemuksista on hyvin esikuvallinen Jumalan ja hänen Pyhän Henkensä toiminnasta. Internetissä ja TV-kanavilla on pilvin pimein TV-evankelistoja, jotka huutavat kovalla äänellä, hyppivät ja pomppivat ja julistavat Pyhän Hengen olevan juuri siellä, missä he itse ovat. He suorastaan käskevät Pyhää Henkeä tekemään sitä, mitä he rukoilevat.

On hyvin inhimillinen kiusaus ajatella, että Jumala on siellä, missä volyymit ovat suuret ja eleet näyttäviä. Myös profeetta Elia odotti, että Herra ilmestyisi hänelle rajuilmassa tai maanjäristyksessä. Mutta ei Herra ollut kummassakaan niissä. Elia sai huomata ja oppia, että Herra ilmestyi hiljaisessa tuulen huminassa. Tuulen huminan tavoin läsnä oleva Pyhä Henki ei riko eikä murskaa, vaan hoitaa ja tekee ehjäksi.

*

Helluntaipäivän evankeliumissa Pyhästä Hengestä puhutaan vasta lupauksena. Jeesus valmistaa oppilaitaan sen ajan varalle, kun hän ei enää ole heidän kanssaan fyysisesti. Evankeliumitekstissä käyty keskustelu tapahtuu pääsiäisaterialla, jonka Jeesus nautti lähimpien oppilaidensa ja ystäviensä kanssa.

Jeesus tietää, että tämä olisi viimeinen ateria oppilaidensa kanssa. Silti hän ei jätä heille lopullisia jäähyväisiä, vaan kehottaa ystäviään uskomaan ja luottamaan siihen, että he ovat turvassa senkin jälkeen, kun Jeesus ei enää ole heidän seurassaan.

Jeesus antoi seuraajilleen lupauksen Pyhästä Hengestä ja sanoittaa tilannetta näin: ”Minä käännyn Isän puoleen ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. ”

Jeesus lupaa siis lähettää Isän tyköä kristityille puolustajan, ”toisen puolustajan”. Jeesus itse oli maan päällä eläessään opetuslasten puolustaja. Hän oli se ensimmäinen puolustaja, johon oppilaat saattoivat aina tukeutua ja turvautua. He saattoivat kysyä Jeesukselta neuvoa ja turvautua häneen kaikissa tilanteissa. Heillä oli turva koko ajan lähellä.

Jeesuksen lupaus toisesta puolustajasta, Pyhästä Hengestä, on Vapahtajan valmistelua sen ajan varalle, kun hän on mennyt Isän luo taivaaseen. Lupaus toisesta Puolustajasta täyttyi helluntaina, kun opetuslapset saivat Pyhän Hengen täyteyden.

*

Jeesus antaa viimeisellä aterialla myös toisen hyvin vahvan lupauksen: ”En jätä teitä orvoiksi”. Hyvin usein Raamattu kuvaa orpoja yhdessä leskien kanssa. Ne ikään kuin rinnastetaan yhteen ja samaan joukkoon. Näiden molempien elämää leimasi ainakin Raamatun aikana vahvasti se, että heiltä puuttuu jotakin. Ainakin hoivaa, ehkä syliä ja läheisyyttä. Kenties yksinäisyys oli heille tutumpaa kuin muille.

Varmasti Jeesuksen opetuslapset ymmärsivät, että juuri nämä ihmiset – orvot ja lesket – tarvitsekin puolustajaa enemmän kuin muut? Siksi arvelen, että Jeesuksen lupaus olla jättämättä heitä orvoiksi oli vahvaa puhetta näille Galilean kalastajille.

Uskon, että tuo puhe tulee lähelle myös meitä. Meillekin Jeesus lupaa, ettei hän jätä orvoiksi, vaan, että hän tulee luoksemme. Hän tulee luoksemme nimenomaan Pyhän Hengen kautta hiljaisena ja hoitavan tuulen huminan lailla. Ilman Pyhää Henkeä ei olisi edes mahdollista olla kristitty. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta usko olisi vain pään tietoa.

Siitä ateriasta, jolla Jeesus nämä lupaukset antoi, ei mennyt aikaakaan, kun hänet pidätettiin ja pian jo ristiinnaulittiin. Kaikki muuttui todella nopeasti. Voi vain kuvitella, mitä opetuslapset miettivät sen jälkeen, kun Jeesusta ei enää ollut. Ehkä he pohtivat elämänsä suuntaa ja tarkoitusta, niin kuin juuri Pyhästä Hengestä kertovassa virressä lauletaan: Anna elämälle suunta ja tarkoitus.

Jeesus tiesi, että kaikki muuttuu. Eikö tuo muutos tunnu nytkin aika konkreettisesti meidän elämässämme? Olemme tämän kevään saaneet elää todeksi sellaista muutosta, että sitä muistellaan vielä sukupolvien päästä. Muutos ei välttämättä tunnu mukavalta, päinvastoin. Jäämme kaipaamaan jotakin siitä tutusta ja turvallisesta, jota ennen oli. Tässä on ehkä helpompi samaistua opetuslapsiin. Nyt on meidän vuoromme tämän muutoksen keskellä kysellä sitä suuntaa ja tarkoitusta.

Jeesuksen lupaus on kuitenkin meille ihan yhtä totta kuin opetuslapsille. Tulen luoksenne – sanapari antaa lupauksen siitä, että Jeesus tulee jäädäkseen. Ei vain piipahda luonamme kylässä, vaan tulee asumaan kanssamme.

”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”