Pyhän sydämen kirkko

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Matt. 28:16-20

*

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapikseni.” Tämän tehtävän antoi ylösnoussut Kristus seuraajilleen päivän evankeliumissa. Yksinkertainen ja selkeä tehtävänanto, joka kuitenkin varmasti ylitti opetuslasten käsityskyvyn rajat.

Nämä Galilean järven kalastajat olivat tuskin käyneet Jerusalemia kauempana. Ja nyt ylösnoussut Herra puhuu menemisestä kaikkien kansojen luokse. Tehtävän saatuaan heidän ei ollut lupa jäädä vanhaan elämänpiirin ja totuttuihin ympyröihin. Oli lähdettävä kaikkeen maailmaan kutsumaan ihmisiä seuraamaan Jeesusta ja kokoamaan hänelle omaa kansaa.

Kaikkien kansojen luokse siitä sitten vähitellen lähdettiinkin. Tästä kertoo meille uuden testamentin kirja Apostolien teos. Evankeliumin sanoma lähti leviämään hämmästyttävän nopeasti. Sanoma Kristuksesta kiiris eteenpäin uskoon kääntyneiden kauppiaiden, merimiesten ja sotilaiden välityksellä.

Jo yhden sukupolven aikana sanoma Vapahtajasta levisi tuon ajan tunnetun maailman äärille – Välimeren itä- ja pohjoisrannalle ja Pohjois-Afrikkaan. Kului vielä ehkä 1200 vuotta ennen kuin ensimmäiset kristilliset vaikutteet saapuivat tänne Kalajokivarteen, tuhansia kilometrejä Galileasta pohjoiseen.

Yhtä kaikki, on kuitenkin niin, ettei tätäkään kaunista Nivalan kirkkoa olisi, ellei Kristus olisi käskenyt noita hämmentyneitä opetuslapsiaan lähtemään liikkeelle kaikkeen maailmaan. Kun kristillinen sanoma vakiinnutti asemansa tässä jokilaaksossa, tuli ajankohtaiseksi rakentaa Herran huone myös tänne Nivalaan.

Ensimmäinen Nivalan kirkko rakennettiin 1682 noin puolen kilometrin päähän tästä paikasta Sarparannalle Malisjoen törmälle. Toinen Nivalan kirkko rakennettiin vuonna 1761 suunnilleen tälle paikalle. Toisen kirkon käyttöikä jäi melko lyhyeksi, sillä suurempaa kirkkoa haluttiin.

Uutta kirkkoa alettiin suunnitella ja rakentaa heti uuden vuosisadan alussa. Valmista tuli vuonna 1803 ja nykyisen ulkomuodon kellotapuleineen tämä kirkko sai vuonna 1874. Tuolloin tehty korjaus oli mittava. Kirkkoon tehtiin uusi kivijalka niin, että rakennus nousi metrin verran, lattiat korjattiin, kattomuoto muutettiin, tehtiin ulkolaudoitus ja sisäseinät paperoitiin. Tämän mittavan korjauksen jälkeenkin Nivalan kirkkoon on tehty useita ehostuksia ja remontteja.

*

Miksi olen puhunut näinkin pitkään kristinuskon historiasta ja tulosta tälle seudulle sekä tämän kirkon historiasta. Yksinkertaisesti osoittaakseni havainnollisesti, että tämä tänään uudelleen virallisesti jumalanpalveluskäyttöön peruskorjauksen jälkeen pyhitettävä Nivalan kirkko ei ole mikään hetken perhonen, vaan jotakin, jolla on pitkän kaaren kautta yhteys siihen tehtävänantoon, josta luemme tämän päivän evankeliumissa.

Tämä kirkko on keskeinen osa Nivalan maisemaa ja nivalalaisten mielenmaisemaa. Kirkko on Nivalassa todellakin keskellä kylää konkreettisesti ja henkisesti. Tässä kirkossa ovat lukemattomat sukupolvet ristineet kätensä rukoukseen. Näiden seinien sisällä on koettu ilon ja surun hetkiä.

Täällä piti senaattori Kyösti Kallio kuuluisan sovintopuheensa 103 vuotta sitten, kun maa ja kansa oli sisällissodan rikkirepimä. Täällä on vietetty monet raskaat sankarihautajaiset viime sotien aikana. Täällä on päästy ripille, vietetty häitä ja hautajaisia. On kokoonnuttu jumalanpalveluksiin ja seuroihin ja polvistuttu alttarille Herran pyhälle ehtoolliselle.

Kaikki tämä tekee Nivalan kirkosta nivalalaisille niin rakkaan. Siksi on niin arvokasta, että jälleen kerran Nivalan seurakunta on yhdistänyt voimansa ja halunnut saattaa rakkaan kirkkonsa entistä ehompaan kuntoon. Kirkko on yleensä paikkakunnan arvokkain rakennus. Niin myös täällä Nivalassa.

Te olette täällä Nivalassa ymmärtäneet, että kirkko on ylisukupolvinen aarre, josta jokaisen sukupolven on pidettävä huolta. Haluan kiittää Nivalan seurakuntaa, luottamushenkilöitä, seurakuntalaisia ja työntekijöitä, että tällä nyt läpikäydyllä korjauksella olette varmistaneet sitä, että myös seuraavilla nivalalaisilla sukupolvilla on kirkko, Herran huone, jonne kokoontua iloissa ja suruissa sanan kuuloon.

*

Tässä uudelleenvihkimisessä Nivalan kirkko saa lisänimen ”Pyhän sydämen kirkko”. Tuo nimi ei tule tyhjästä, vaan on ollut aivan kuin piilevänä olemassa odottamassa sitä hetkeä, jolloin se lausutaan ääneen. 30 vuotta sitten toteutetun kirkon sisäremontin yhteydessä maalikerrosten alta kattorakenteiden liittymäkohdista löytyivät kaiverretut sydämen kuvat.

Kaiverrettuihin sydämen kuviin on liitetty veripisara, joka vuotaa sydämestä. Remontin yhteydessä nuo sydämet maalattiin punaisella värillä, jotta ne erottuisivat muusta maalipinnasta. Sydämen kuvia havaittiin sitten myös ovien ja ikkunoiden yläpuolella ja messinkisissä kynttilälampeteissa.

Kristillistä symboliikkaa tuntevalle on ilmeistä, että nämä Nivalan kirkon sydämet kuvaavat Jeesuksen haavoitettua sydäntä ja sitä Vapahtajamme rakkautta, jota hän osoitti antaessaan itsensä uhriksi syntiemme sovitukseksi. Pyhä sydän muistuttaakin juuri Kristuksen uhrista syntiemme tähden, sekä hänen esimerkistään, joka velvoittaa meitä rakastamaan ja palvelemaan toisiamme.

Siksi onkin hienoa, että saamme tämän uudelleen vihkimisen yhteydessä antaa tälle kirkolle Nivalan kirkkovaltuuston päätöksen mukaisesti lisänimen ”Pyhän sydämen kirkko”.

*

Mutta palatkaamme päivän evankeliumitekstiin, joka on tuttu kaste- ja lähetyskäsky. Tällä kertaa tätä tuttua evankeliumitekstiä lukiessani huomioni kiinnittyi siihen kehykseen, joka ympäröi kehotusta lähteä kastamaan ja opettamaan. Jeesus aloittaa puheensa ja tehtävänannon sanomalla ”minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” Vasta tämän jälkeen seuraa käsky: ” Menkää ja tehkää…”

Tässä tulemme pyhäpäivän aiheen, ”Salattu Jumala”, ytimeen. Ylösnousseelle Jumalan Pojalle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. ”Kaikki valta”. Se on paljon sanottu se. Ihminen kokee voimansa tunnossa useinkin, että hänellä on paljon valtaa. Voi tuntua, että missä se Jumalan valta näkyy, kun maailmaa tuntuu usein hallitsevan pikemminkin pahuuden voimat.

Kuitenkin ylösnoussut Vapahtaja sanoo, että hänelle on uskottu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Tuo valta ei vain näyttäydy ihmisen silmille, sillä se on salatun Jumalan valtaa. Se on ristin muotoisuuteen kätkeytyvää valtaa. Mutta yhtä kaikki, Kristuksella on valta. Valta ei ole kirkolla, valta ei ole herätysliikkeellä, valta ei ole piispalla tai papilla. Valta ei ole kenelläkään ihmisellä. Valta on Kaikkivaltiaalla Jumalalla ja hän on antanut sen ylösnousseelle Pojalleen.

Ajatus Jumalan kaikkivaltiudesta ei ole meille modernin ajan ihmisille helppo. Tämän kirkon valmistumisen aikoihin ihmiset epäilemättä olivat tottuneet ajattelemaan, että he ovat jonkun vallan alla. Aina oli joku, joka on yläpuolella. Rengin yläpuolella oli isäntä, työmiehen yläpuolella oli johtaja, lapsen yläpuolella oli vanhempi. Suurimmankin nivalalaisen tilallisen yläpuolella oli kuningas, olihan Suomi tämän kirkon valmistumisen aikaan vielä osa Ruotsin kuningaskuntaa.

Maailma on kuitenkin muuttunut, ja monessa mielessä toki hyvään suuntaan. Aikamme korostaa tasa-arvoa ja demokratiaa. Olemme kaikki yhdenvertaisia. Tämä on myös mitä suurimmassa määrin evankeliumin hengen mukainen kehitys. Paavalihan korostaa, että Jumalan edessä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei miestä eikä naista. Olemme Jumalan edessä kaikki samalla lähtöviivalla.

Mutta vaikka tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden korostus onkin niin tärkeää, niin Jumalaan asti se ei ulotu. Yhä vieläkin pätee ylösnousseen Kristuksen sana: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. Tätä valtaa hän ei suostu jakamaan ihmisten kanssa. Jumala on ja pysyy majesteettina, salattuna Jumalana.

Se, että Jumala on salattu, ei kuitenkaan merkitse, että hän olisi kaukana meistä. Päinvastoin, hän on ilmoittanut itsensä ennen muuta Kristuksen ristissä ja sovitustyössä, jota kuvaa myös Nivalan kirkon alttaritaulu. Silmämme eivät kestäisi katsella Jumalan kirkkautta suoraan. Siksi Jumalan kirkkaus on kätkeytynyt ristin rakkauteen.

*

Ristin sanomasta avautuu myös Nivalan seurakunnan tehtävä tässä ajassa. Myös teidät nivalalaiset Vapahtaja yhäkin lähettää samalle asialle, jonka hän lausui oppilailleen Galileassa: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Tähän tehtävään te tarvitsette myös tätä rakasta kirkkoanne, Pyhän sydämen kirkkoa.

Tätä tehtävää te saatte täällä Nivalassa toteuttaa jumalanpalveluksia pitämällä, lasten ja nuorten kristillisestä kasvatuksesta huolehtimalla, lähimmäisenrakkautta, diakoniaa ja lähetystä toteuttamalla. Tuon Kristuksen antaman tehtävän toteuttamista on myös aivan arkinen lähimmäisenrakkaus ja naapuriapu. Meidät on lähetetty toinen toistemme luokse, toinen toistemme kuormien kantajiksi.

Muistakaa, että myöskään te ette ole täällä Nivalassa yksin tätä seurakunnan perustehtävää toteuttamassa. Teille kuuluu Vapahtajan Jeesuksen lupaus päivän evankeliumissa: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”