Pysykää minun rakkaudessani

Jeesus sanoo:
”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” (Joh. 15: 1-10)

Pyhän kolminaisuuden päivänä olemme suurten asioiden äärellä. Niin suurten, että eivät ne ihmisymmärrykseen edes mahdu. Jumalan syvin olemus on meiltä salattu: Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

On oikeastaan hyvä, että emme ymmärrä, miten yksi Jumala voi ilmoittaa itsensä kolmessa persoonassa. Jos ymmärtäisimme, muuttuisi usko ikään kuin matemaattisiksi kaavoiksi, ja määritelmiksi.

Uskon kieli ei ole kaavojen ja määritelmien kieltä, vaan vertausten ja mysteerien kieltä. On oikeastaan syvästi vapauttavaa, ettei usko käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen, vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.

Tänäänkin – kun olemme taas pitkän koronatauon jälkeen saaneet kokoontua kirkkoon – tarkoituksemme on ylistää Jumalaa, joka on luonut kaiken sen kauneuden mitä nytkin heräävässä kesässä näemme ympärillämme. Tarkoituksemme on ylistää Jumalaa, joka Pojassaan Jeesuksessa lähestyy meitä ja on sovittanut meidät itsensä kanssa. Tarkoituksemme on ylistää Jumalaa, joka lähetti Jumalan Pyhän Hengen todistamaan sydämessämme kaikesta siitä, mitä Jeesus opetti.

Tämän päivän evankeliumi puhuu myös hyvin syvällisestä yhteydestä. Kysymys ei ole tällä kertaa Kolmiyhteisen Jumalan persoonien välisestä yhteydestä, vaan Kristuksen ja kristityn välisestä hyvin läheisestä yhteydestä.

Tätä Kristuksen ja kristityn välistä yhteyttä Jeesus avaa evankeliumissa viinipuuta ja oksia koskevalla vertauksella. Meillä voi olla omat vaikeutemme hahmottaa viinipuuesimerkkiä, koska viiniköynnökset eivät noin yleisesti ottaen menesty näillä pohjoisilla leveysasteilla. Tosin Lumijoen seurakunnassa jopa ehtoollisviini on valmistettu seurakunnan jäsenen kasvattamista viinirypäleistä, joten ei aito viininviljelykään aivan tuntematonta ole näillä pohjoisilla leveyksilläkään.

Uskon, että viinipuuvertauksen ajatus kuitenkin avautuu meille, vaikka emme viininviljelyn saloja tuntisikaan. Onhan puutarhan hoito meille monelle tuttua puuhaa. Kotipuutarhurikin pyrkii saamaan marjapensaat ja omenapuut mahdollisimman tuottaviksi. Taitava puutarhuri ottaa selvää, millaiset lajikkeet sopivat vallitsevaan ilmastoon ja hänen puutarhansa maaperään. Puutarhuri hoitaa, kastelee ja seuraa kasviensa edistymistä, ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin.

Juuri näin toimii puutarhan hoitaja myös Jeesuksen vertauksessa. Vertauksen mukaan taivaan Isä itse on puutarhuri ja Jeesus on viinipuu. Puutarhurina taivaallinen Isä toimii kotipuutarhurin tavoin. Hän leikkaa kuolleet oksat pois, mutta hedelmää tuottavat oksat hän puhdistaa liioista versoista, jotta ne kukoistaisivat vielä paremmin.

Jeesuksen vertauksessa viinipuun oksilla on selkeä tarkoitus. Ne eivät ole vain koristeita. Viiniköynnös istutetaan, sitä hoidetaan maata muokkaamalla, puhdistamalla ja oksia karsimalla yhtä ainoaa tarkoitusta varten: Että se kantaisi hedelmää.

Pyhän maan karuilla rinteillä ei viinitarhan hoitajan kannata kasvattaa yhtään tainta vain näön vuoksi maata laihduttamassa. Kyllä tarkoitus on selvä: Viiniköynnöksen odotetaan tuottavan hedelmää.

Viinipuun ja oksan välillä on tiivis elämänyhteys. Oksa pysyy elossa vain olemalla yhteydessä viiniköynnöksen runkoon ja sitä kautta juuristoon. Ilman tätä yhteyttä yksittäinen oksa kuivuu ja kuolee pois. Viinirypäleitä ei kasva rungosta irti leikatussa versossa maljakossa.

Pitämällä yhteyden runkoon, oksa voi tuottaa hedelmää. Jos elämää antavien voimien siirtyminen juuristosta rungon kautta oksiin häiriintyy, saattaa tuloksena olla sinänsä kyllä kauniita lehtiä, mutta ilman varsinaista hedelmää.

Tässä kohtaa voisi sanoa kuuluisan lauseen: Näin on myös meidän hengellisessä elämässä. Vain yhteydessä Kristus-runkoon me oksat voimme kantaa hedelmää ja tuottaa satoa Jumalan kunniaksi. Itse uskossa Kristus on läsnä. Hänen elää tuottava voimansa saa aikaan hyviä hedelmiä, hengen hedelmiä meissä.

Yksi vertauksen avainlauseita on myös se, jossa Jeesus sanoo oppilailleen suoraan ja kaunistelematta, ilman minkäänlaista päänsilittelyä: ”Ilman minua te ette saa mitään aikaan”. Mitään hedelmää ei synny, ellemme pysy kiinni Kristus-rungossa.

Tämä voi olla kovaa puhetta myös meille Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenille ja vastuunkantajille. Ehkäpä ikään kuin alitajuntaisesti saatamme erehtyä ajattelemaan, että kirkkomme runsailla resursseilla me saamme todella paljon aikaan.

Ja aivan totta, kyllähän me saammekin aikaan yhtä ja toista. Olemme monella mittarilla mitaten yksi maailman vauraimmista kirkoista. Siksi ehkäpä juuri meille suomalaisille luterilaisille kristityille Jeesuksen sanat ovat tärkeää muistutusta ja lain saarnaa: Ilman minua te ette evankelis-luterilaisessa kirkossa saa mitään aikaan, sanoo Jeesus meille. Toimintamme seurauksena saattaa kyllä kasvaa sinänsä kauniita lehtiä, mutta ilman yhteyttä Kristukseen todelliset hedelmät jäävät puuttumaan.

Miten tämä liittyy teihin nyt papeiksi vihittäviin? Jokainen teistä on kutsuttu tehtävään, jossa odotetaan monenlaista aikaansaamista. Tehokkuuden ja tulosvastuun ajatukset ovat tulleet vaivihkaa sisään myös kirkkomme puheeseen ja ajatteluun.

Ja kyllä tuolla ajattelulla onkin oma oikeutuksensa. Jumala on kutsunut meidät, myös teidät papeiksi nyt vihittävät, työhönsä ahkeroimaan Jumalan pellolla. Itsekin pitkään seurakuntapappina olleena tiedän, että seurakunnassa papilta odotetaan, että hän saa asioita aikaan. Teihin tulee kohdistumaan monenlaisia odotuksia.

Muista kuitenkin, että Jeesuksen sana pätee sinuunkin: Ilman Jeesusta et saa mitään aikaan. Mutta kun Kristus itse siunaa työsi, voi tuloksena olla kestäviä uskon ja rakkauden hedelmiä. Vaikka sinut on kutsuttu pappina tekemään ahkerasti työtä, Jumala kuitenkin antaa kasvun. Tekemistä ja touhuamistakin tärkeämpää on oleminen ja Kristuksessa kiinni pysyminen. Kun tekeminen lähtee liikkeelle levollisuudesta, voi siinä olla siunaus mukana.

Mitä sitten konkreettisesti on se hedelmä, jota taivaallinen puutarhuri odottaa: Yksi määritelmä sille voisi olla Galatalaiskirjeessä oleva luettelo Hengen hedelmistä: ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” (Gal. 5:22-23)

Ajattelen kuitenkin myös, että pappina kannat hedelmää silloin, kun julistamasi sanan kautta elämässään ahtaalla oleva ihminen rohkaistuu uskomaan Jumalaan. Pappina kannat hedelmää myös silloin, kun julistuksesi, opetuksesi ja sielunhoitotyösi kautta epäilysten keskellä elävän ihmisen sydämessä kasvaa luottamus siihen, että Jumala kannattelee.

Tässä ihmeellisessä hedelmän tuottamisessa te nyt vihittävät uudet papit saatte olla mukana julistamalla Jumalan sanaa, kehottamalla, opettamalla ja rohkaisemalla. Lähtekää siis rohkeasti hoitamaan sitä virkaa, jonka vihkimyksessä saatte. Ette ole omassa varassanne. Kirkon yhteinen usko ja seurakuntalaisten esirukoukset kantavat teitä.