Rakkaus on kristittyjen tuntomerkki

Hyvät Oulun hiippakunnan lähetysjuhlien osallistujat, rakkaat sisaret ja veljet.

Olemme kokoontuneet yhteen sanan ja sakramenttien ääreen. Vietämme yhteistä messua tällä hienolla ja suurella juhlajoukolla. Tämän messumme aiheena on lähimmäinen.

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä sanotaan, että ”jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4: 7–8)

Näin rakkaus on kristittyjen tuntomerkkinä. Johanneksen kirjeet puhuvat paljon kristittyjen välisestä rakkaudesta ja sen tärkeydestä.

Jeesuksen opetukset puolestaan puhuvat lähimmäisen rakastamisesta ja sen välttämättömyydestä.

Lähimmäisen rakastaminen on Jeesuksen opetuksen mukaan aivan yhtä tärkeää kuin itsensä rakastaminen. Itse asiassa kummatkin voivat olla aika vaikeita. Mutta kummatkin ovat yhtä lailla tärkeitä ja kumpaankin Jeesus meitä kehottaa.

Kun kristinusko lähti aikanaan leviämään ylösnousemususkona Jeesukseen Kristukseen, niin kristittyjen keskinäinen rakkaus oli silloin sen voimallisin todistus maailmalle. Tuo keskinäinen rakkaus yhdistettynä palvelevaan rakkauteen köyhiä ja heikossa asemassa olevia kohtaan – se oli resepti, jolla kristinusko alkoi levitä hämmästyttävän nopeasti ja pitkäkestoisesti ympäri maailmaa.

Kun me olemme tänään koolla Oulun hiippakunnan lähetysjuhlien merkeissä, niin tahdon sanoa: Lähetys on ihan kokonaisvaltainen juttu. Se ei ole vain sanan julistamista joillekin tuntemattomille ihmisille. Ei, vaan lähetyksen on tarkoitus mennä sydämen tasolle asti. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä sanotaan myös: ”Älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.” (1. Joh. 3: 18)

Sitä on todellinen lähetystyö, missio Dei, Jumalan lähetys, jossa me saamme olla mukana. Tämänkaltaiseen tehtävään haluan rohkaista teitä jokaista lähetysjuhlien osallistujaa. Tällaiseen näkyyn haluan juurruttaa hiippakuntani seurakuntia: ”Älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.” Ja juuri tällä tavalla meitä kutsutaan mukaan Jumalan lähetykseen.

Saakoot nämä lähetysjuhlat olla meille kaikille innostava yhteinen kokemus, josta säteilee missionaarista innostusta aivan sinne peräpenkkiin saakka ja kaikkiin hiippakuntamme seurakuntiin, idästä länteen ja pohjoisesta etelään.