”Risti – rakkauden ja toivon merkki”

Joh. 11: 47–53

Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.

**

Rakkaat kristityt. Olemme tulleet pääsiäistä edeltävässä paastonajassa viidenteen paastonajan sunnuntaihin. Tästä alkaa hiljaisen viikon loppuun asti ulottuva ns. syvä paastonaika. Tätä päivää on kutsuttu kärsimyksen sunnuntaiksi sitä syystä, että katse kääntyy kohti Jeesuksen kärsimystien huipennusta.

Seuraavan kahden viikon aikana kirkossa ja jumalanpalveluksissa keskitystään seuraamaan Jeesuksen tietä, joka johti lopulta ristille. Ristin murheenkin takana kuitenkin kuultaa jo pääsiäisen ilo ja riemu.

Mikäpä olisi osuvampi evankeliumi hiljaista viikkoa edeltäville pyhäpäivälle kuin tämä kuulemamme evankeliumi. Se on kuvaus Jeesuksen kuolemaan tuomitsemista edeltävistä keskusteluista ja poliittisista lehmänkaupoista.

Jeesuksen toiminta oli herättänyt jo jonkin aikaa huolta juutalaisten uskonnollisissa johtajissa ja yhteiskunnallisen eliitin parissa. Suurin huoli näytti olevan se, että yhä isommat kansanjoukot näyttivät seuraavan Jeesusta. Syynä tähän olivat paljolti Jeesuksen tekemät ihmeet ja tunnusteot, jotka vetivät kansaa puoleensa. Uskonnollisen johdon ajatuksia kuvaakin hyvin ajatus: ellemme tee mitään, niin kohta koko kansa juoksee hänen perässään.

Nyt tilanne näyttä vain kärjistyneen. Juuri tämän evankeliumitekstin edellä Johanneksen evankeliumissa on kuvattu ihmeiden ihme, kun Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista. Tämä oli veret seisauttava ihmeteko, joka sai kansan liikkeelle.

Mitä enemmän kansa juoksi Jeesuksen perässä, sitä synkemmiksi muuttuivat juutalaisen neuvoston jäsenten ilmeet. Lasaruksen herättäminen oli viimeinen niitti. Neuvosto oli kutsuttava hätäkokoukseen.

Juutalaisten suuri neuvosto oli roomalaisen siirtomaaisännyyden aikana juutalaisten ylin tuomioistuin, mutta myös lakia säätävä elin. Roomalaiset olivat kuitenkin rajoittaneet sen valtaa mm. siten, että sillä ei ollut esimerkiksi oikeutta tuomita kuolemaan. Siksi neuvosto ei aikanaan voinutkaan tuomita Jeesusta kuolemaan, vaan vastuu siitä jäi roomalaiselle maaherralle Pilatukselle.

Mutta nyt neuvoston kriisikokouksen johtopäätös on suoraviivaisen kylmä. Ylipappi Kaifas sen lausuu julki: ”Jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon”. Kaifas pelkäsi, että Jeesuksen ympärillä laajeneva liikehdintä hermostuttaa roomalaiset siirtomaaherrat ja juutalaisen kansan vähäinenkin itsenäinen paikallishallinto lakkautetaan.

Siinä kylmän poliittisen harkinnan tulos: Parempi uhrata kansaa puoleensa vetävä Jeesus kuin antaa koko kansakunnan joutua turmioon. Kaifas ehkä ajatteli tekevänsä suurenkin omaperäisen taktisen johtopäätöksen, mutta evankelista Johannes näkee asian tosiin: Kaifaankin ajatukset oikeastaan vain toteuttivat Jumalan suurta pelastussuunnitelmaa. Näin pitikin käydä: Jeesuksen oli kuoltava sovittaakseen ihmiskunnan synnit. Niinpä neuvoston kriisikokouksen päätös Jeesuksen surmaamisen valmistelujen aloittamisesta oli vain Jumalan sallimusta.

Evankeliumimme siis viittaa jo suoraan Jeesuksen edessä olevaan kohtaloon, ristinkuolemaan. Vajaan kahden viikon päästä pitkäperjantaina katseemme kohdistuu tähän uskomme kannalta keskeiseen tapahtumaan.

Niin keskeinen asia uskomme kannalta Jeesuksen sovituskuolema ristillä on, että se on kuvatta hyvin monen suomalaisenkin kirkon alttaritauluihin. Niin myös Pudasjärven kirkon alttaritauluun. Täällä on kaksikin ristiinnaulitun kuvaa, mutta ennen tänne tuloani valokuvia katsellessani huomioni kiinnittyi varsinaiseen alttaritauluun. Siinä vaikutti olevan minulle jotakin tuttua.

Vaikutelma sai varmistuksen, kun huomasin internetistä, että Pudasjärven kirkon alttaritaulun on maalannut tunnettu kirkkomaalari Johan Gustav Hedman vuonna 1825. Tuttuuden tunne johtui siitä, että lapsuuteni ja nuoruuteni kotikirkossa Karungin kirkossa Tornionjokilaaksossa on saman maalarin samaa aihetta eli ristiinnaulittua kuvaava alttaritaulu.

Karungin alttaritaulu on maalattu kaksi vuotta Pudasjärven taulua myöhemmin. Tietty samankaltaisuus on selitettävissä sillä, että Hedman on Karungin kirkossa todennäköisesti mukaillut niitä teemoja, joita hän kehitteli tässä taulussa. Siksi tuntuikin niin kodikkaalta tulla tänne Pudasjärvelle, vaikka en olekaan tässä kirkossa aiemmin sisällä käynyt.

Mutta jätetään taidehistorialliset analyysit sikseen ja keskitytään itse alttaritaulun aiheeseen. Ristiinnaulitseminen oli roomalaisten käyttämä äärimmäisen julma tapa panna kuolemaantuomio täytäntöön. Ristiinnaulitsemalla surmattiin pahimmat rikolliset.

Siksi on tavallaan ihmeellistä, että karusta ristinpuusta tuli kristittyjen tunnus, rakkauden ja toivon symboli. Risti kertoo Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Risti viestittää Jumalan rakkaudesta kirkkojen katoilla. Myös ristit tuolla hautausmaalla hautakivissä ovat muistuttamassa siitä rakkaudentäyteisestä sovitustyöstä, jonka Jeesus kuolemallaan ansaitsi. Samoin ristikorut ihmisten kaulassa muistuttavat siitä, mikä uskossa on keskeistä.

Siksi Pudasjärven 380-vuotisen seurakunnan komean historian tietyssä vaiheessa, lähes 200 vuotta sitten, seurakunnan päättäjät tekivät tärkeän päätöksen tilatessaan Hedmanilta ristiaiheisen alttaritaulun tähän kirkkoon.

Olen varma siitä, että se on halki sukupolvien muokannut pudasjärveläisten käsityksiä uskonasioista. Tuon alttaritaulun edessä sukupolvet toisensa jälkeen ovat päässeet ripille ja polvistuneet Herran pyhälle ehtoolliselle. Tuon alttaritaulun ristillä riippuva Jeesus on tuonut lohtua silloin, kun on oltu siunaustilaisuudessa saattelemassa rakasta ihmistä viimeiselle matkalle. Näin risti, Kristuksen risti, on ollut lohdutuksen, toivon ja rakkauden merkki läpi sukupolvien myös pudasjärveläisille.

Risti on kuitenkin myös asia joka jakaa ihmisiä. Apostoli Paavali sanoo, että ”sana rististä on hullutus niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima”. Risti on maailman tunnetuin symboli. Paljon tunnetumpi kuin MacDonaldsin tyylitelty M-logo tai Applen puraistu omena-logo puhelimen tai tietokoneen kannessa.

Risti-symbolin vahvuus selittää senkin, että esimerkiksi Kiinan kommunistinen hallinto on ihan viime vuosinakin pyrkinyt poistamaan liian näkyviä ristejä kirkkojen katoilta. Syykin on aivan sama kuin evankeliumissa mainitulla juutalaisella neuvostolla: Ellemme tee jotakin, pian koko kansa juoksee hänen perässään. Kiinan kirkko on yksi maailman nopeimmin kasvavista kirkoista. Vallanpitäjät ovat Kiinassakin huolissaan asemastaan ja haluavat jo hyvissä ajoin torjua kaiken mikä näyttä muodostuvan heidän asemalleen liian uhkaavaksi.

Viime viikolta on omasta maastammekin tuore esimerkki siitä, kuinka risti symbolina herättää tunteita. Erään puolueen vaalimainoksessa oli kuva ehdokkaista Helsingin kauppatorilla. Kuvan taustalla oli myös kirkkohallituksen toimitalo, jonka seinällä on melko näkyvä risti. Tiedän tämän, koska olen sen itse sen sinne hommannut edellisessä tehtävässäni kansliapäällikkönä.

Tarkkaavainen vaalimainoksen kuvan katsoja kuitenkin havaitsee, että kuva on manipuloitu ja risti on kuvankäsittelyllä poistettu Kirkon talon seinältä. Asiasta syntyi sosiaalisessa mediassa pieni haloo. Puolue pani syyn valokuvaajan piikkiin. Vastuu ei kuitenkaan tainnut kuvan tilaajalta hävitä. Risti oli sitten näköjään liian vahva symboli joillekin. Se herätti pahennusta.

Mutta tänään täällä Pudasjärven kauniissa kirkossa risti ei ole pahennus. Me ymmärrämme, että risti on rakkauden ja toivon symboli. Ristin sovitustyöstä ja turvasta me lauloimme äsken päivän virressä, ja niihin sanoihin on hyvä päättää:

”Sun ristis olkoon ainoa / tienviittaajani matkalla, ain aurinkona päivällä / ja yöllä kuuna, tähtenä.

Risti olkoon turva tuskissa, varustus vahva vaaroissa, maan päällä suurin iloni ja kuolemassakin toivoni.”