Ristin juurella Pyhän ristin kirkossa

Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi:

”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.

Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’” Matt. 22:1–14

Pyhän Ristin kirkko. Se tämä teille rakas pyhäkkö nyt siis on. Kun tämä kirkko vihittiin käyttöön 125 vuotta sitten, vaikutti näillä seuduilla jo silloin vahvana kansanherätys, jota olemme tottuneet kutsumaan herännäisyydeksi tai körttiläisyydeksi. Tämä herätysliike, jonka kesäjuhlille eli herättäjäjuhlille yhä edelleen joka kesä kokoontuu ihmisiä kymmenin tuhansin, on vaikuttanut näillä seuduilla pitkään.

Pyhäjärvellä on erityinen paikkansa herännäisyyden historiassakin. Savon herätysten johtohahmo Paavo Ruotsalainen ja Pohjanmaan herätysten voimahahmo, Ylivieskan kappalaisen Jonas Lagus ystävystyivät täällä Pyhäjärvellä seuroissa 1836. Heidän välisensä kädenlyönti sovun merkiksi täällä Pyhäjärvellä yhdisti Pohjois-Savon ja Pohjanmaan heränneet. Ruotsalainen ja Lagus pääsivät täällä yhteisymmärrykseen Jumalan armon sanomasta. Tuota tapahtumaa ja sopua muistetaan edelleen täällä Pyhäjärvellä vuosittaisissa kädenlyöntiseuroissa.

Lagus, joka oli heränneitten opillinen johtaja, siirtyi joitakin vuosia myöhemmin, vuonna 1845, pysyvästi papiksi tänne Pyhäjärvelle ja johti täältä myös herännäisherätystä. Tässä herätyksessä ristin sanomalla on aina ollut keskeinen merkitys.

Sen vuoksi ei olekaan ihme, että Pyhäjärven kirkon alttaritaulu ilmentää hyvin noita herännäisyyden tuntoja tällä paikkakunnalla. Näemme siinä pyhäjärvisiä ihmisiä kuvattuna Kristuksen ristin ympärille. Ymmärrämme tätä maalausta katsellessamme, miten risti oli heränneiden uskonymmärryksen keskuksessa.

Tätäkin tausta vasten, ja ajatellen tämän seurakunnan hengellisten virtausten historiaa, on mitä sopivinta, että tämä kirkko jatkossa kantaa nimeä Pyhän Ristin kirkko.

*

Kutsu. Juuri tämä sana – kutsu – tuli minulle ensimmäisenä mieleen tämän sunnuntain evankeliumikertomuksesta. Kysymyksessä on yksi tunnetuista Jeesuksen vertauksista; vertaus kuninkaan pojan häistä. Tämän vertauksessa ytimessä on kutsu.

Ei ehkä ole sattumaa, että Jeesus kertoo vertauksen hääjuhlasta. Häät olivat Jeesukselle ja ylipäätänsä Lähi-Idän ihmisille tuttuja. Tekihän Jeesus myös ensimmäisen tunnustekonsa häissä, Kaanaan häissä.

Tässä vertauksessa ”hääjuhlalla” on kuitenkin aivan erityinen merkitys. Tässä evankeliumissa hääjuhlat eivät ole tavalliset häät, vaan vertauskuva Taivasten valtakunnasta. Siis siitä suuresta hääjuhlasta taivaan kodissa, jonne Vapahtaja lupaa omansa viedä.

Kutsu oli hyvin keskeisessä roolissa Jeesuksen julkisessa toiminnassa. Itse asiassa Jeesus aloitti julkisen toimintansa kutsumalla ensin itselleen lähimmät opetuslapsensa. Merkille pantavaa on, että heitä kutsuessaan Jeesus ei mitannut heidän uskoaan. Hän ei liioin kysellyt heidän mielipiteitään tai ollut kiinnostunut siitä, olivatko elämässään onnistuneita tai epäonnistuneita.

Päinvastoin, Jeesuksen kutsu oli hyvin yksinkertainen: Seuraa minua. Jeesuksen toiminnalle oli ominaista myös se, että hän ei esittänyt kutsua massoille ja suurille joukoille kerrallaan, vaan henkilökohtaisena kutsuna. Hän sanoi yksittäiselle kohtaamalleen ihmiselle: Seuraa minua.

Kutsu Jumalan valtakuntaan ja Jeesuksen seuraaminen on ollut uskomme ytimessä Jeesuksen julkisen toiminnan alusta lähtien. Tämä kuvaakin osuvasti sitä, että kristillinen usko ei ole vain jotakin päänsisäistä filosofointia, vaan se on sitoutuvaa kristittynä elämistä.

Nykyään puhutaan usein ihmisten elämäntavasta, lifestylesta. Hyvällä syyllä voi todeta, että kristillinen usko on ollut elämäntapa, lifestylea jo 2000 vuotta. Tosin ei mitään kovin itsekeskeistä lifestylea vaan sellaista, jossa sitoudutaan toimimaan myös toisten hyväksi ja vaalimaan kristillisiä arvoja.

Usko kutsuu toimimaan arjessa lähimmäistemme ja paremman huomisen hyväksi. Ja usko elää todeksi iankaikkisen elämän toivoa joka päivä. Jeesus kutsuu yhä edelleen seuraajakseen. Hän sanoo tuon ”seuraa minua” yhä uudelleen, myös niille, jotka ovat jo liittyneet hänen seuraansa.

Kun Jeesus kutsui opetuslapsia, se tarkoitti myös jostakin luopumista, vaikka he saivatkin lahjaksi elämän Jumalan yhteydessä. Näin on vielä edelleen. Yhä edelleen Kristuksen seuraamisella on myös kustannuksia.

Eri puolilla maailmaa elävät kristityt ovat vaihtelevassa asemassa. Joissakin maissa kristillisestä vakaumuksesta voi joutua maksamaan edelleen suurenkin hinnan. Myös kristittynä kasvaminen on monesti syvempää sitoutumista yhä uusin tavoin.

*

Meillä ihmisillä saattaa olla taipumus tietää, ketkä ovat kutsuttuja tai oikealla tavalla uskossa. Mutta evankeliumitekstissä kutsua kuninkaan pojan häihin vietiin kaikkialle ja kaikille. Evankeliumin ilosanoma on tarkoitettu kaikille ja se on universaali, yleismaailmallinen sanoma.

Kaikki eivät evankeliumin vertauksessa tosin ottaneet kuninkaan kutsua vastaan. Osa hääkutsun saaneista viis välitti kutsusta. Tapahtuipa evankeliumin mukaan niinkin, että jotkut hääkutsua vievistä kuninkaan palvelijoista pahoinpideltiin. Silloin kuningas suuttuu, ja kehottaa palvelijoita menemään toreille ja kaduille ja kutsumaan kaikkia hääjuhlaan. Vertauksen tämä kohta korostaa, että Taivasteen valtakuntaan ovat kutsuttuja aivan kaikki.

Päivän evankeliumissa olevassa vertauksessa häävaatteet nousevat aivan erityiseen asemaan. Tekstikohta on hieman merkillinenkin. Eräältä mieheltä nimittäin puuttuu hääpuku, ja kuningas loukkaantuu tästä suuresti.

Tätäkin kohtaa on tulkittava vertauskuvallisesti. Oikeat häävaatteet, ovat tässä Jumalan armon ja vanhurskauden vertauskuvaa. Omilla vaatteillamme, se tarkoittaa omaan erinomaisuuteemme ja omaan vanhurskautemme luottaen, me emme pääse perille. Tarvitsemme vaatteeksemme Kristuksen armon ja sen vanhurskauden hän antaa lahjaksi aivan ilmaiseksi, vaikka emme olisi sitä ansainnetkaan.

Jumala näkee meidät Kristuksen tähden kelpaavina ja armahdettuina. Vaikka meillä ei ole esittää Jumalalle mitään ansioita tai mitään erinomaista; vaikka meidän omat vaatteemme ovat repaleiset, niin Kristuksen tähden Jumala näkee meidän pukeutuneen kauniisiin häävaatteisiin. Vanhurskauden vaate puetaan yllemme, niin että olemme puhtaassa häävaatteessa mukana kuninkaanpojan hääjuhlassa.

Me saamme uskoa todeksi sen, että armon vaate peittää kaiken synnin ja puutteellisuuden. Armo onkin jotakin sellaista, johon me voimme kietoutua, jotakin sellaista, joka ympäröi meidät joka puolelta. Armokaan ei ole vain päänsisäistä filosofointia, vaikka on siinäkin toki myös tiedollinen puolensa.

*

Haluan lopuksi palata vielä tämän Pyhän Ristin kirkon alttaritauluun, jonka on maalannut Ilmari Wirkkala 1947. Siinä Jeesus on ristillä pyhäjärvisten ihmisten ympäröimänä. Vahvasti on taidemaalari tuonut ristin sanoman keskelle tämän paikkakunnan ihmisten elämää.

Ristin juurella oikealla on körttiasuinen mies. Vasemmalla hihansa käärinyt ja kätensä Jeesuksen puoleen kohottanut mies, kenties tulossa suoraan työnsä keskeltä. Jeesuksen ristin juurella on naisia, lapsia ja vanhuksia.

Tänään tässä juhlamessussa meitä jokaista kutsutaan ajatuksissamme sijoittamaan itsemme tuohon Kristuksen ristin juurelle. Sinne meitä kaikkia kutsutaan. Meitä kutsutaan omistamaan armoa, joka tulvii ylitsemme aivan kuin valo laskeutuu taivaasta tuossa maalauksessa.

Tänään ehtoollisella kutsu Jumalan valtakuntaan esitetään muodossa: Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.