Puhe rukoushetkessä Afganistanin tilanteen johdosta Oulun tuomiokirkko 20.8. klo 19

Tänään sytytämme rukouksen kynttilöitä. Olemme kokoontuneet tähän rukoushetkeen siksi, että ihmisten hätä Afganistanissa koskettaa meitä. Sytytitpä kynttilän tänään täällä Oulun tuomiokirkossa tai missä ikinä oletkin Virtuaalikirkon äärellä, teet näkyväksi vahvan viestin. Tällä eleellä, kynttilän sytyttämisellä ja ristimällä kätesi kerrot, että myötäelät tänään Afganistanissa asuvien ihmisten elämän tapahtumissa. Olet mukana siinä huolessa ja surussa, joka Afganistanin kansalla ja Suomessa asuvilla afgaaneilla on, kun he ajattelevat omien läheistensä tilannetta Agganistanin kaupungeissa ja maaseudulla.

Olemme kaikki kuulleet ja lukeneet huolestuttavia uutisia. Afganistanin turvallisuustilanne on tietysti ollut pitkään huolestuttava. Kauniin ja vuoristoisen maan kansa on kärsinyt sotatilasta vuosikymmeniä. Kansainvälisten joukkojen vetäydyttyä maasta, on vallan ottanut uudelleen Taliban liike, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia sellaisina kuin me ymmärrämme ne länsimaissa. Monella on karvaat muistot järjestön aikaisemmalta valtakaudelta, jolloin esimerkiksi naisilta ja tytöiltä käytännössä kiellettiin koulun käynti ja kodin ulkopuolella työskenteleminen.

Nyt huolemme on, että kelloa käännetään taaksepäin ja ihmisoikeustilanne heikkenee nopeasti. Tästä on selkeät merkit ilmassa. Afganistanista tulevien viestien mukaan Talibania pelkäävät nyt paitsi kouluja käyneet naiset ja lapset, mutta myös naisten oikeuksia puolustaneet, ihmisoikeusasioissa aktiivisesti toimineet, toimittajat, taiteilijat ja niin edelleen. Yleisesti pelko on suuri vähemmistöjen keskuudessa, kuten muslimivähemmistöihin kuuluvilla.

Kristityksi kääntyneet ovat aivan erityisessä vaarassa, sillä muslimin ei ole Afganistanissa lupa kääntyä kristityksi. Vaara voi aiheutua länsimaissa kristityiksi kääntyneiden Afganistanissa asuville perheenjäsenille. Tieto kristityksi kääntymisestä leviää helposti yhteisöissä. Monella Suomessa asuvalla afgaanilla on nyt suuri huoli perheen jäsentensä puolesta.

Ehkä moni meistä kysyy, mitä voimme tehdä Afganistanin kansan hyväksi. Tärkeintä on se, että emme unohda paljon kärsinyttä kansaa. Voimme myös toki vaikuttaa oman maamme viranomaisiin pitämällä esillä esimerkiksi perheenyhdistämisen tärkeyttä. Se on nyt ollut hyvin vaikeaa, kun se on edellyttänyt Delhin suurlähetystöön menemistä. Koronan aikana se on ollut käytännössä mahdotonta. On selvää, että Afganistanin tilanne ei mahdollista tällä hetkellä myöskään kenenkään pakkopalauttamista maahan.

Se, mitä kaikki voimme tehdä on myötätunnon osoittaminen ja rukous. Siksi olemme myös tänään järjestäneet tämän rukoushetken. Haluamme pitää kärsivät ja pelkäävät ihmiset sydämessämme. Kannamme rukouksissamme Jumalan eteen peloissaan olevat ja pakenevat, maan alle painuvat ihmiset Kabulissa ja muissa paikoissa Afganistanissa. Aivan erityisesti rukoilemme tänään Afganistanin naisten ja tyttöjen ja heidän tulevaisuutensa puolesta. Me kristityt uskomme, että rukous voi paljon. Kärsimystien läpi kulkenut Kristus itse samaistuu kärsivien ihmisten hätään.

Saamme luottaa siihen, että Jumala on läsnä jopa kaikkein pimeimmässä paikassa. Tänään Oulun tuomiokirkossa syttyvät rukouskynttilät kertovat omalla kielellään, että Pyhä Jumala on läsnä ja kaiken pimeyden keskellä on myös toivo.

Lohduttakoon meitä tänään Psalmin sana: ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.” (Ps 23:4)