Rukous elämän voimana

Joh. 16:23–33

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

    ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.

    Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”

    Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”

    ”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”

Tänään rukoussunnuntaina meitä kutsutaan rukouksen äärelle. Meitä kutsutaan pohtimaan rukousta, ja ennen muuta etsimään rukouksesta elämänvoimaa.

Vaikka kirkossa käymisaktiivisuus on maassamme kohtuullisen alhainen, niin suomalaiset ovat kuitenkin rukoilevaa kansaa. Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön keräämien tilastotietojen mukaan (Gallup Ecclesiastica 2019) noin neljännes suomalaisista kertoo rukoilevansa vähintään kerran viikossa. Noin puolet suomalaisista kertoo rukoilevansa vähintään kerran vuodessa.

Niin ikään nuo tilastotiedot kertovat, että yleisimmät rukouselämän muodot ovat sanaton rukous, jonka 40 prosenttia kokee omakseen sekä iltarukous, joka kuuluu 28 prosentilla suomalaisista hartauselämään. Myös muiden puolesta rukoileminen on tuttua 24 prosentille suomalaisista.

Rukouksen merkitystä korostaa myös Jeesus. Hän myös opetti seuraajiaan rukoilemisessa. Tunnetuimpana esimerkkinä tästä on Jeesuksen opettama Isä meidän -rukous, jota kristityt ovat rukouksessa lausuneet 2000 vuoden ajan.

Rukous ei ole kuitenkaan vain tiettyjä sanoja, vaan paljon enemmän. Rukous on kristityn erityinen elämäntapa tai elämänmuoto. Se on seurustelua ja vuoropuhetta Jumalan kanssa. Se on viipyilyä Jumalan läsnäolossa. Jollekin se on päivittäistä, viikoittaista keskustelua. Jonkun toisen uskossa se on sanattomampaa huokailua, kuitenkin niin, että rukoilija jättäytyy Jumalan varaan.

*

Päivän evankeliumi on katkelma Jeesuksen niin sanottua jäähyväispuhetta, tarkemmin sanottuna tuon jäähyväispuheen loppu. Tässä katkelmassa esiin nousee erityisesti rauhan teema. Jeesus toivoo siis jäähyväispuheensa lopuksi, eräänlaisena loppuhuipennuksena, että hänen seuraajansa voisivat todella olla osallisia rauhasta.

Jeesus julistaa: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha.” Hän toivoo, että hänen seuraajillaan olisi rauha. Eikä vain mikä tahansa ulkoinen rauhantila, vaan että tuo rauha olisi osallisuutta hänestä itsestään. Rauha ”Jeesuksessa”.

Rauhaa ei voi tämä, jatkuvassa muutoksessa oleva maailma ihmiselle tuoda. Rauha täytyykin ankkuroida johonkin toisaalle, johonkin muuttumattomaan. Se muuttumaton on Jeesus Kristus, meidän uskomme keskus ja sisältö.

Jäähyväispuhetta ja toivomusta rauhasta seuraa Johanneksen evankeliumissa vielä Jeesuksen niin sanottu jäähyväisrukous. Tuossa jäähyväisrukouksessa Jeesus kertaa pelastushistoriallista tehtäväänsä. Isän lähettämänä pelastajana, joka saattaa ihmiset Isän Jumalan yhteyteen. Ja tuo rukous päättyy lopuksi pyyntöön siitä, että hänen seuraajissaan pysyisi se sama rakkaus, jota hän on itse ottanut vastaan Isältään taivaassa.

*

Tanja, Henri, Anders, Matti, Tuula ja Jimi. Teidät vihitään kohta pappisvirkaan. Teidät vihitään virkaan, joka on sanan ja sakramenttien virka. Kun ajattelen teitä, voin yhtyä apostolin sanoihin Uuden testamentin tekstissä: ”Rukoilen, että hän (Jumala) sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.”

Olette kulkeneet kukin oman tienne tänne Oulun tuomiokirkkoon, ja kohta astutte tämän kirkon alttarille. Jumala on jo kuljettanut teitä tällä matkalla. Ja hän tahtoo edelleen vahvistaa ja voimistaa teitä Hengellään, teidän pappistiellänne ja teidän henkilökohtaisella elämänpolullanne. Luonnollisena seurauksena kristityn tien kulkemisesta on myös rakkaus, joka kasvaa elämänne perustukseksi ja luo kasvun kaikelle muulle.

Älkää kuitenkaan jääkö yksin kulkemaan tietänne, vaikka jokaisella onkin oma polkunsa kuljettavanaan. Vaan jakakaa tuo tienne myös lähimmäistenne kanssa. Silloin ette jää yksin, ja kristillinen yhteys voi elää teidän ja kohtaamienne ihmisten välillä. Jakakaa tuota tietänne – antakaa itse ja ottakaa myös vastaan. Näin voitte elää aidossa yhteydessä Kristuksen kirkon jäseninä ja palvelijoina. Toivon että teillä on myös henkilökohtainen yhteys seurakuntaan ja sen jumalanpalvelukseen. Omasta hengellisestä elämästä huolehtiminen on papillekin välttämätöntä.

*

Hyvät vihittävät, Tanja, Henri, Anders, Matti, Tuula ja Jimi. Hyvä seurakunta. Myös päivän kolmannessa tekstissä on jotakin, mitä haluan teille jättää. Nimittäin profeetta Jeremian sanat, jotka nekin kutsuvat rauhaan. ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”

Profeetta Jeremian suulla Jumala lupaa totisesti pitää huolen omistaan. Tämä pätee myös teihin vihittäviin pappeihin. Arkemme. papinkin arki, on toki täynnä arkista aherrusta. Asummepa millä tahansa niistä paikkakunnista, joilla te vihittävät papit aloitatte työnne: Oulussa, Halsualla, Kälviällä, Muhoksella, Pudasjärvellä tai Ylitorniolla.

Tässä ajassa, joka on monin tavoin levoton ja sekava, on suurenmoista tietää, että Jumalan ajatukset meitä kohtaan ovat hyvät. Hän tahtoo antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Tämä tietoisuus antaa levollisuutta myös teidän vihittävien pappien kutsumukseen ja työhön.

*

Haluan palata vielä hetkeksi evankeliumitekstin ääreen. Kuulemassamme evankeliumissa Jeesus esittää todella rohkean ajatuksen rukouksen voimasta: ”Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.”

Kyse on rukouksesta ja kristityn rukouselämästä. Siitä että kristitty astuu vuoropuheluun Jumalan kanssa. Sen seuraus ei varmaankaan ole saada konkreettisesti kaikkia toiveitansa tai mielihaluja täytettyä. Jeesuksen nimessä rukoileminen sisältää jo ajatuksen Jumalan tahdon etsimisestä. Mutta tuo vuoropuhelu, tuo suhde, on kuitenkin sellainen, joka antaa lopulta yllin kyllin sitä mitä ihminen todella tarvitsee.

Tänä rukoussunnuntaina haluan rohkaista sinua etsimään rukouksesta voimaa elämääsi ja kristityn vaellukseesi. Haluan rohkaista sinua jatkuvaan rukouksen vuoropuheluun Jumalan kanssa.

Jeremian kirjassa on sana, joka vanhan käännöksen mukaan kuuluu: ”Minä johdatan heitä. kun he kulkevat rukoillen”. (Jer 31:9). Tämän lupauksen haluan jättää soimaan teidän papiksi vihittävien sisimpään. Ja yhtä lailla meidän muidenkin sisimpään. Kulkekaamme rukoillen. Luottakaamme Jumalan johdatukseen.