Tervehdyspuhe Saamelaisilla kirkkopäivillä 5.8.2022
Avajaisjumalanpalveluksen kulkue valmistautumassa jumalanpalvelukseen. Kuvaaja Pekka Mustakallio / Oulun hiippakunnan tuomiokapituli.

Hyvät saamelaisten kirkkopäivien osanottajat. Minulla on ilo toivottaa teidät Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Oulun hiippakunnan puolesta tervetulleiksi saamelaisten kirkkopäiville Inariin.

Näitä ekumeenisia kirkkopäiviä on suunniteltu pitkään. Alun perin kirkkopäivät oli tarkoitus järjestää kaksi vuotta sitten kesällä 2020. Koronapandemiasta johtuen ajankohtaa jouduttiin siirtämään kaksi kertaa. Ilomme on sitäkin suurempi, kun päivät lopulta nyt voidaan järjestää.

Lämmin kiitos ohjelmatoimikunnalle ja kaikille valmisteluihin osallistuneille. Aivan erityisesti haluan mainita Oulun hiippakunnan saamelaistyön sihteerin Erva Niittyvuopion, joka on tehnyt todella paljon töitä näiden päivien onnistumiseksi.

Näiden kirkkopäivien valmisteluaikana Venäjä on ehtinyt aloittaa hyökkäyssodan Ukrainassa. Tämän seurauksena kirkolliset yhteydet Venäjän ortodoksiseen kirkkoon on toistaiseksi jäädytetty, minkä vuoksi Venäjän saamelaiset Kuolan alueelta eivät valitettavasti voi osallistua näille päiville. Muistamme aivan erityisesti rukouksissamme Venäjällä asuvia saamelaisia.

Toiveeni on, että saamelaisten kirkollinen elämä ja tavat voisivat tulla näillä kirkkopäivillä kaikessa rikkaudessaan esiin. Teeman ”Pyhä tuli – Pyhä kansa” alla näillä päivillä on esillä saamelaisille ominainen hengellisyys, joka ammentaa luonnosta ja kunnioittaa luontoa. Konsertit, näyttelyt ja työpajat ovat osa monipuolista ohjelmaa. Myöskään vaikeita aiheita ei näillä päivillä vältellä, sillä yhtenä seminaariaiheena on saamelaisten itsemurhien ehkäisy.

Kirkkojen ja alkuperäiskansojen väliset kysymykset ovat nykyään esillä kaikkialla maailmassa. Äskettäin paavi Franciscus pyysi anteeksi Kanadan alkueräiskansojen edustajilta katolisen kirkon sisäoppilaitoksissa tapahtuneita lasten ja nuorten kaltoinkohteluita.

Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on myös paljon työtä tehtävänä näissä asioissa, vaikka paljon myönteistä on myös jo tapahtunut. Haluan erityisesti mainita edeltäjäni piispa Samuel Salmen anteeksipyynnön saamelaisille vuonna 2012. Samoin huomionarvoista on vähitellen tapahtuva kokonaiskirkon herääminen saamelaisten kirkollisen palvelujen kehittämiseen omilla äidinkielillä kaikissa hiippakunnoissa.

Asiat kehittyvät kuitenkin dynaamisesti eteenpäin. Niinpä kirkkomme piispat ovat yhdessä todenneet, että kirkon on syytä aloittaa prosessi, joka tähtää menneisyydessä tapahtuneiden väärinkäytösten läpikäymiseen. Kirkkomme saamelaistyön neuvottelukunta on myös käsitellyt asiaa ja näyttänyt prosessin aloittamiselle vihreää valoa.

Valmistelussa onkin nyt Ságastallamat (keskustelut) nimeä kantava prosessi. Tarkoituksena on tarjota ruohonjuuritasolla turvallinen tila ja foorumi puhua kipeistäkin asioista ja muistoista. Prosessin kuluessa nähdään, mihin se johtaa ja millaisiin jatkoaskeliin yhdessä sitoudutaan. Tässä vaiheessa iloitse eri tahojen valmiudesta lähteä tähän prosessiin.

Toivon, että nämä saamelaisten kirkkopäivät olisivat askel sitä kohti, että kirkkojen kasvot olisivat yhä enemmän myös saamelaisen alkuperäiskansan kasvot. Rukoilkaamme sitä, että Jumala antaisi Pyhän Henkensä kautta siunauksensa näille päiville.