Sanalla ja työllä

Rakkaat seurakuntalaiset,

Olemme kokoontuneet tänä aamuna Oulun tuomiokirkkoon helatorstain messuun. Helatorstai, Kristuksen taivaaseen astumisen päivä, on jatkumoa pääsiäisen tapahtumille. Helatorstai alleviivaa sitä, että Kristus ei jäänyt hautaan vaan ilmestyttyään ylösnousemuksensa jälkeen useita kertoja oppilailleen hän palasi viimein Isän luo, sinne mistä hän oli maailmaan lähtenytkin.

On upea asia, että näin helatorstain messussa saamme viettää diakonian virkaan vihkimistä. Vihin tässä messussa kymmenen uutta diakonia ja diakonissaa. He palvelevat seurakuntien diakonian viranhaltijoina, tai kristillisen järjestön tai hyvinvointialueen palveluksessa. Tänään he astuvat diakonian virkaan ja saavat sitä kautta erityisen aseman Kristuksen kirkon palvelijoina, riippumatta toimivatko he kirkon sisällä vai yhteiskunnassa laajemmassa mielessä. Kuitenkin heidän työtään yhdistää diakoninen ja hengellinen tehtävä, olla erityisesti toteuttamassa lähimmäisenrakkauden palvelutehtävää.

Hanna-Leena, Toni, Sointu, Tea, Katri, Riikka, Jonna, Juha, Anne ja Senja. Olen todella iloinen teistä. Olen iloinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus tutustua teihin ja oppia tuntemaan myös teidän polkunne tälle alttarille. Olette kaikki kutsumustietoisia työntekijöitä. Teillä on elämänkokemusta, josta voitte ammentaa elämäänne ja tehtäväänne. Työnkuvanne ovat erilaisia mutta Kristuksen kutsu on sama.

Tahdon tervehtiä teitä, hyvät diakonian virkaan vihittävät, sekä kaikki seurakuntalaiset, Kolossalaiskirjeen jakeella:

Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa. (Kol. 3:17)

Nämä Kolossalaiskirjeen sanat kuvaavat sitä, kuinka laajasti me kristityt voimme toimia Jumalan kunniaksi. Kaiken, minkä teemme sanalla tai työllä, voimme tehdä kiittäen. Jumalalle ylistykseksi, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Palvelutehtävät voivat olla hyvin monenlaisia. Niihin kaikkiin sisältyy kuitenkin ajatus siitä, että niiden kautta voi toteuttaa lähimmäisenrakkautta.

Diakonian virka on erityinen palvelun virka. Diakoniatyö toimii usein kaikkein heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevien parissa. Usein niiden, jotka jäävät muiden apua vaille. Työn tavat itsessään voivat olla hyvin monenlaisia. Ja työtä saa ja tuleekin edelleen uudistaa ja kehittää. Uskon ja toivon, että jokainen teistä vihittävistä voi tehdä työtänne oman persoonansa kautta, ja käyttää omia vahvuuksiaan.

Tämä Kolossalaiskirjeen kolmannen luvun tekstissä korostuu hyvin diakonian viran kaksinaisuus: sekä sanalla että työllä tekeminen. Meitä kehotetaan pitämään Jumalan sanaa esillä. Ja siihen juurruttuamme se myös elää meissä, tulee osaksi meidän elämäämme. Ja toisaalta meitä kehotetaan toimimaan, työskentelemään, niin monin tavoin.

Niin arkista tehtävää ei olekaan, jota emme voisi tehdä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen palvelemiseksi. Olennainen ei niinkään ole tuo tehtävä itsessään, vaan olennaista on ihmisen rinnalle asettuminen, ihmisen kohtaaminen, se että kuuntelemme häntä ja autamme häntä.

Kysymys on myötätuntoisesta kohtaamisesta. Siitä joka sai varhaisen kristillisen kirkon leviämään satojen vuosien saatossa ympäri Välimerta, Eurooppaa ja kauemmas. Se sama kohtaaminen, joka toisaalta on nykyaikana ihan aidosti myös uhattuna teknistyvässä ja digitalisoituvassa todellisuudessamme.

Tahdon kuitenkin rohkaista teitä myös kuuntelemaan itseänne ja omaa jaksamistanne. Auttajan tehtävä vaatii aina veronsa, niin mielellään kuin apua tarjoaisikin. Omasta hyvinvoinnista ja omista rajoista huolehtiminen kantavat ja mahdollistavat sen, että kykenette työskentelemään pitkäjänteisesti auttamistyössä. Näihin haluan myös antaa teille tukea ja rohkaisuani.

Teidät vihitään diakonian virkaan kätten päälle panemisella ja rukouksella. Sitoudutte omalla suullanne palvelemaan kirkkoa ja olemaan esikuvina seurakunnalle. Ette kuitenkaan ole virassanne omassa varassanne, vaan koko kirkkomme ja Kristus itse kantavat teitä.

Toivon että myös tietoisuus tästä kannettavana olemisesta kannattelee teitä silloin, kun ihmisten vaikeiden kysymysten kohtaaminen uuvuttaa. Tietoisuus Kristuksen antamasta tehtävästä antaa meille voimia niinä hetkinä, kun olemme itse heikoilla. Kristus itse valmistaa tien elämän moninaisten kysymysten halki.