Sinun sanasi on lamppu, valo minun matkallani

Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni. Se on valo minun matkallani. Ps. 119:105

Hyvät ystävät. Napapiiri-Jukolasta piti tulla kaikkien aikojen valoisin Jukolan viesti, joka juostaisiin lähes kokonaan auringon valossa, yöttömässä yössä. Siitä piti tulla tapahtuma, jossa suunnistajat eivät tarvitsisi lamppuja, vaan yöttömän yön aurinko on valaiseva lamppu, jonka avulla suunnistajat näkisivät lukea karttaa ja suunnistaa maastossa. Toisin kävi.

Jukolan viestiä siirrettiin kaksi kertaa ja nyt kun se on elokuussa, niin saattaapa olla, että tämä Jukola on yksi pimeimmistä Jukolan viesteistä. Kun klo 23 tykinlaukaus kajahtaa ja suunnistajat lähtevät metsään, niin satojen ja tuhansien otsalamppujen valo muodostaa kuin jättiläismäisen kiiltomadon – jonon, joka menee metsään. Lampun valossa suunnistajat pyrkivät lukemaan maastoa, lukemaan karttaa, kompassia ja tietysti katsomaan, etteivät kaadu oksiin ja juurakoihin. Lamppu on siis välttämätön tämän vuoden Jukolan viestissä.

Lampusta puhuu myös psalmin jae. Psalmin kirjoittaja puhu Jumalalle itselleen nuo sanat. Hän sanoo: Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni. Se on valo minun matkallani. Ps. 119:105. Miten suunnistajan otsalla oleva otsalamppu ja Jumalan sanan lamppu liittyvät yhteen?

Suunnistajilla nykyään olevat led-lamput ovat valovoimaltaan mahtavia ja tehokkaita, mutta ne valaisevat vain sen suunnan, johon suunnistaja katsoo. Psalmin kirjoittajan tarkoittama Jumalan sanan lamppu sen sijaan valaisee joka suuntaan, niin voimallinen valo on Jumalan sana. Jumalan sanan valo paljastaa totuuden meistä ihmisistä. Se paljastaa totuuden, ehkä sellaisen totuuden, jota emme itse haluaisi itsellemme myöntääkään.

Paljastava valo saattaa joskus tehdä vähän kipeääkin. Jumalan sanan valo ei vain paljasta rosoisuuttamme, vaan lohdullista on se, että Jumalan sanan valo paljastaa armon. Armo on annettu meille Jumalan Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa. Kristus itse on Jumalan Sana, Sana joka tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Sana, joka sovitti meidät Jumalan kanssa. Tässäkin suunnistuksen vertauskuvallisuus tulee avuksi avaamaan meille kristillisen uskon syvimpiä salaisuuksia.

Suunnistaja voi tehdä pimeässä metsässä hahmotusvirheen ja ajautua rastipisteen ohi. Eikä se aina jää edes pieneksi hahmotusvirheeksi, vaan suunnistaja saattaa suunnistuskielellä sanottuna ”pummata” oikein kunnolla, eli joutua eksyksiin. Näin on myös meidän hengellisessä elämässämme. Voimme tehdä elämämme suunnistuksella virheellisiä reitinvalintoja, niin että uhkaamme joutua hukkaan sekä omalta itseltämme että Jumalalta, tai kadottaa yhteyden elävään Jumalaan.

Elämässäkin on kuten suunnistuksessa, mahdollista ”pummata” oikein maan perusteellisesti, joutua eksyksiin, joutua hukkaan. Suunnistuksessa suunnistaja itse viime kädessä etsii ja löytää rastin pitkänkin eksyksissä olonsa jälkeen. Ehkä hän saa kiinni jostakin maaston pisteestä tai mäen muodosta, jonka avulla hän pystyy paikallistamaan itsensä kartalle. Voi sitä riemua, kun rasti pimeyden keskeltä pongahtaa lampun valokeilaan ja suunnistaja on taas reitillä takaisin.

Tällä elämän suunnistuksella työnjako menee vähän eri tavalla. Jukolan viestissä kaikki on kiinni suunnistajan omista taidoista ja kyvyistä, joskus tuurista ja onnesta, tällä elämän suunnistuksella työnjako on toisin. Jos reitille pääsy olisi kiinni pelkästään meistä, taitaisi käydä niin, että eksyksiin jäisimme. Onneksi kaikki ei ole kiinni meistä.

Silloinkin kun olemme itseltämme ja Jumalalta eksyksissä, niin aktiivinen toimija on Jumala itse, Jeesus Kristus, joka etsii meitä koko ajan ja kutsuu meitä luokseen. Sanotaanhan Hesekielin kirjassa myöskin näin: Näin sanoo Herra. Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Me olemme niitä Taivaan Isän lampaita. Hän itse etsii meitä ja pitää meistä huolen. Silloinkin kun teemme elämämme vaelluksella virheellisiä reitin valintoja, Jumala ei meitä hylkää vaan etsii ja löytää meitä. Jos vielä sanotaan lisää vertauskuvia suunnistuksen ja ihmisen elämän välillä, voidaanpa sanoa, että polut, urat ja rehellinen soratiekin ovat ainakin harrastussuunnistajan parhaita ystäviä. Niitä on hyvä mennä ja välttää pehmeimmät suonsilmäkkeet.

Itse asiassa tiestä puhuu myöskin Jeesus, kun hän sanoo itsestään: Minä olen tie, totuus ja elämä. Minä olen tie, eli Jeesus on tie. Tämä Jeesus -tie on ihmisen paras ystävä. Jumalan Sanan ydin on armo ja lohdutus. Emme ole yksin elämämme suunnistusmatkalla vaan elävä Jumala kulkee kanssamme. Siksi tämän Metsäkirkon Raamatun lukukappale on niin lohdullinen meille tänä iltana.

Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni. Se on valo minun matkallani. Ps. 119:105

Otsalampun, kartan ja kompassin kanssa uskaltaa lähteä Mäntyvaaran yöllisen metsään suunnistamaan. Tämän Psalmin lupauksen varassa uskaltaa lähteä elämän vaellukselle, elämän suunnistukselle.