Sulkeutuvat ja avautuvat ovet

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

Pudasjärven kaunis kirkko kutsuu meitä tänä jouluaattona sanan kuuloon. Pudasjärven horisontissa päivä on tähän aikaan vuodesta todella lyhyt. Aurinko on täällä nähtävissä, ellei se ole pilvien takana, vain vähän yli kaksi tuntia päivässä. Tuolla kirkon ulkopuolella alkaa olla lyhyen kaamospäivän sininen hetki. Kirkkoa ympäröivälle hautausmaalle on jo syttynyt suuri määrä kynttilöitä edesmenneiden rakkaiden haudoille.

Täällä kirkossa sisällä joulukuusi luo tunnelmaa näiden vanhojen hirsiseinien sisään. Näiden hirsiseinien suojissa moni seurakunnan jäsen on kokenut tärkeitä hetkiä, ripille pääsyjä, häitä ja hautajaisia, jumalanpalveluksia ja konsertteja. Ja monella on muistoja tunnelmallisista joulujumalanpalveluksista tässä upeassa kirkossa.

Joulun sanoma on tänäkin vuonna sama kuin aina ennekin, vaikka olosuhteet ovat koronapandemian vuoksi hyvinkin erilaiset kuin aiempina jouluina.  Emme ole voineet sankoin joukoin kokoontua kirkkoon kuulemaan jouluevankeliumia ja veisaamaan tuttuja virsiä, kuten Enkeli taivaan tai Maa on niin kaunis.

Minä puhun täällä kirkossa konkreettisesti kameralle, mutta oikeasti puhun juuri sinulle. Toivon, että vaikka istut ehkä kotisohvallasi, niin siirryt ajatuksissasi Pudasjärven kirkon penkkiin. Kuulet urkujen äänen. Aistit joulukuusen tuoksun. Avaat sydämesi joulun suurelle sanomalle.

Poikkeusjoulunakin tärkeimmät asiat pysyvät. Joulun kristillinen sanoma maailmaan syntyneestä Vapahtajasta Jeesuksesta kantaa ja tulee lähelle. Voi olla, että tämä joulun sanoman merkitys vain korostuu epävarmuutta täynnä olevana aikana.

Tänäkin poikkeusjouluna luettiin jouluevankeliumi, joka alkaa tutuilla sanoilla ”siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn.” Se on niin tuttu, että moni meistää muistaa jatkon lukemattakin: ”Että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.”

*

Lohdullista on tietää tänä poikkeuksellisena jouluna, että myös Jeesus syntyi ”poikkeuslain” aikaan. Luukkaan jouluevankeliumin kuvaama koko Rooman valtakunnassa toimitettu verollepano oli nimittäin evankeliumin mukaan ensimmäinen laatuaan.

Poikkeusoloissa matkasivat siis myös Joosef ja Maria sukunsa kotipaikalle Betlehemiin, kuningas Daavidin kaupunkiin. He olivat nimittäin Israelin monista heimoista nimenomaan juuri Daavidin sukulinjaa. Maria odotti lasta ihan viimeisillään. Ei siis mikään ihme, että edessä ollut pitkä ja vaivalloinen matka pelotti.

Ehkäpä kuulijoideni joukosta te lapsia synnyttäneet äidit osaatte parhaiten eläytyä Marian matkaan. Huonoilla teillä aasin selässä keikkuessa maailmaan tuloa odottava lapsi antoi merkkejä itsestään. Nuoren naisen mielessä kasvoi huoli. Mahdetaanko tässä päästä perille asti, ennen kuin synnyttämisen aika alkaa. Tiesikö Maria, että hän kantoi kohdussaan maailman Vapahtajaa?

Luukkaan jouluevankeliumissa kerrotut tapahtumat sijoittuivat Rooman valtakunnan syrjäiseen provinssiin alueella, jota me nykyään kutsumme Lähi-Idäksi. Juuri siihen aikaan antoi Rooman valtakunnan hallitsija keisari Augustus käskyn, joka vaikutukset koettiin myös syrjäisessä Juudeassa.

Tämä Augustus oli historiasta ehkä muistamamme senaatin istunnossa murhatun Gaius Julius Caesarin adoptiopoika Octavianus, joka seurasi isäänsä maailman mahtavimman supervallan valtaistuimelle. Keisarina Octavianuksesta käytettiin yleisesti nimeä Augustus. Syyrian maaherrana oli puolestaan Quirinius tai Kyrenius, kuten moni muistaa vanhasta raamatunkäännöksestä.

Evankelista Luukas, oppinut mies kun oli, ei mainitse Augustusta ja Quiriniusta turhaan. Näillä historiamaininnoilla hän osoittaa, että Jeesuksen syntymä ei ole mitään joulun satua, vaan tässä maallisessa historiassa tapahtunut fakta. Jumalan pelastushistoria ja maailmanhistoria nivoutuvat toisiinsa.

Ja nyt tämä evankeliumin kertomus tuo sanoman Jeesus-lapsesta meidän koronajoulumme keskelle. Kertomuksen kuvaamien tapahtumien ja meidän välillä on yli 2000 vuoden kuilu. Siitä huolimatta tuntuu kuin aika sen hetken ja nykyisyyden välillä kuroutuisi umpeen. Kysymys ei olekaan enää vain kauan sitten tapahtuneista tapahtumista, vaan asioista, jotka todellistuvat tässä ja nyt meidän elämässämme ja sydämessämme. Vapahtaja syntyy sinulle ja minulle.

*

Tämän joulun alla ajatukseni ovat pysähtyneet jouluevankeliumissa erityisesti kahteen sanaan: ”Älkää pelätkö”. Enkeli sanoi nämä sanat paimenille yöllisellä laitumella, jossa he vartioivat laumaansa.

Kehotus olla pelkäämättä tulee nyt keskelle meidän elämäntilannettamme ja todellisuuttamme. Moni on konkreettisesti ja sananmukaisesti pelännyt sairastuvansa koronaan. Toki meitä ihmisiä saartavat monet muutkin pelot. On perheitä, joissa pelkoa aiheuttaa alkoholi tai perheväkivallan uhka. Meillä Suomessa on sentään ulkonaisesti rauhallista, mutta monessa maailman kolkassa ihmiset ovat pelon vallassa paetessaan sotaa tai joutuessaan jättämään kotinsa pakolaisena.

Nämä pelot ovat sitä riipaisevaakin todellisuutta, jonka keskelle tulevat sanat ”Älkää pelätkö” aivan kuin salaman kirkkaalta taivaalta. ”Älkää pelätkö, sillä teille on syntynyt Vapahtaja.”

Sinulle, hyvä kuulijani, Vapahtaja sanoo tänään samat sanat, jotka enkeli sanoi paimenille: ”Älä pelkää”. Olipa elämäntilanteesi mikä tahansa, älä pelkää. Älä pelkää, sinusta pidetään huolta. Älä pelkää, minä johdatan sinun elämääsi. Älä pelkää, kuljen kanssasi iloissa ja suruissa.

*

Tänä vuonna joulua vietetään suureksi osaksi ”suljetuin ovin”. Urheiluhallien ovet ovat suljettuja. Hoivakotien ovet joudutaan pitämään monin paikoin suljettuna. Jopa kirkkojen ovet ovat lukossa. Korona on sulkenut monet ovet.

Myös Maria ja Joosef totesivat ovien sulkeutuvan heidän edestään, kun he saapuivat viimein pitkän matkan jälkeen Betlehemiin. He kolkuttelivat oville ja kyselivät, olisiko siellä heille tilaa. Valitettavasti täällä on jo täyttä, sanoo yhden majatalon isäntä. Tännekään ei nyt mahdu, ihmisiä nukkuu jo lattioillakin, sanoo tosien majatalon pitäjä. Eikö teillä ole täällä ketään sukulaista, jonka kotiin voisitte mennä vieraaksi, kysyy kolmas jo tuskastuneilta Joosefilta ja Marialta.

Joosef katsoo jo säälien viimeisillään olevaa Mariaa, joka huokailee aasin selässä. Jonnekin suojaan kylmää ja pimeää tässä on nyt päästävä, ajatteli Joosef neuvottomana. Yksi ovi lopulta avautuu. Eläinten suojan ovi. Oliko kyseessä talli vai luola? Sillä ei ole väliä. Ovi kuitenkin avautui ja tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen lepäämään.

Eläinten suojassa lampaiden ja lehmien keskellä todistettiin maailmanhistoriaa muuttanutta tapahtumaa. Sinne niin vaatimattomiin oloihin kuin vain voimme ajatella, syntyi Jeesus, Marian poika – ja Jumalan Poika. Hänet laskettiin eläinten oljille nukkumaan hätäisesti kietaistussa kapalossa, jotta vastasyntynyt ei kylmety.

*

Nyt, yli 2000 vuotta myöhemmin, kolkutellaan taas oville. Koputus kuuluu sydänten ovilla, kun Jeesus etsii sijaa ja asumusta. Sulkeutuvatko sydäntemme majatalon ovet, kuten Betlehemissä ovet Marin ja Joosefin edessä? Vai avautuvatko sydäntemme majatalon ovet, kuten tuon vaatimattoman eläinten suojan ovet?

Hyvä ystävä, rohkaisen sinua tänä jouluna hiljentymään seimen ääreen ja etsimään sieltä rauhaa, jota tämä levoton maailma ei voi antaa. Seimeen syntynyt Jeesus lupasi aikuiseksi vartuttuaan seuraajilleen näin: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”