Sykarin kaivolla

Piispa Jukka Keskitalon saarna ordinaatiomessussa Rovaniemen kirkossa 18.1.2026

Joh. 4:5–26

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.

    Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.

    Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”

    Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”

    Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”

**

Rakkaat kristityt, tämän päivän evankeliumi vie meidät Sykarin kaivolle, kuuman päivän keskelle. Jeesus istuu kaivolle matkasta uupuneena, ja sinne saapuu nainen — yksinäinen kulkija, joka on tottunut enemmänkin väistäviin katseisiin kuin kohtaamiseen. Hän kuului samarialaiseen kansanosaan, jota oikeaoppiset juutalaiset pitivät muukalaisina, sekakansana ja vähempiarvoisena.

Evankeliumin samarialainen nainen on luultavasti valinnut tarkoituksella tuon keskipäivän kuumimman hetken, jotta voi käydä kaivolla yksin. Muiden katseilta suojassa. Hän ei varmasti odottanut, että joku puhuisi hänelle lempeästi tuolla kaivolla. Vielä vähemmän hän osasi odottaa, että juuri Jeesus — juutalainen mies — kääntyisi hänen puoleensa.

Mutta näin Jeesus tekee. Hän pysähtyy kohtaamaan tämän naisen. Jeesus katsoo naista silmien tasalta. Ei ylhäältä päin eikä naisen ohitse, vaan tasavertaisena, toisena ihmisenä. Tämä on jotain, mikä toistuu usein evankeliumien kuvauksissa Jeesuksesta. Jeesus kohtaa ihmisen. Jeesus näkee ihmisen.

Jeesuksen katse on tarkka, mutta armahtava. Se ei väistä totuutta, mutta katse ei myöskään ole tuomitseva. Tämän tuntee myös samarialainen nainen. Jeesuksen sanat paljastavat hänen elämänsä salaisuudet — sen, mikä on ollut vaikeaa, rikkinäistä ja häpeällistä.

Jeesus kuitenkin katsoo samarialaista naista niin, että noiden salaisuuksien paljastuminen ei murskaa häntä, vaan hän saattaa kokea siinä hetkessä vapautuksen. Jeesuksen läsnäolossa hän saa tulla nähdyksi omien elämänkokemustensa kanssa.

Jeesuksen toimintatapa voi tuntua paljastavalta, jopa pelottavalta. Siis se, että Jumalan silmissä olemme näin avoimia ja paljaita. Mutta Jeesuksen katse on kuitenkin armahtava ja anteeksiantava. Tänään Jeesus näkee sinut ja sinun elämässäsi. Hän näkee sinun ja minun elämän salatuimmatkin asiat. Mutta Jeesus ei tuomitse, vaan katsoo sinua lempeästi rakkautta täynnä olevilla silmillä – juuri niin kuin hän kohtasi naisen evankeliumin kertomuksessa.

Keskustelussa evankeliumin naisen kanssa Jeesus lähtee liikkeelle siitä, mitä nainen ymmärtää: janosta, vedestä ja kaivosta. Heidän välillään käydään keskustelu vedestä, mutta tosiasiassa se on keskustelu ihmisen pelastuksesta, iankaikkisen elämän lähteestä.

Jeesus pyytää naiselta vettä. Se yllättää naisen täysin. Jeesus juo naisen antamaa vettä ja tyydyttää sillä janonsa. Mutta sitten Jeesus avaa naisen silmät syvemmälle todellisuudelle: “Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan.”

Tuo elävä vesi on Pyhän Hengen lahjaa — sitä, että Jumala saa itse asettua asumaan ihmisen sisimpään. Se ei ole vain tunne tai hetken kokemus, vaan siitä kasvaa lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.

Rakkaat papiksi vihittävät — Jenniina, Katariina ja Onni. Te astutte tehtävään, jossa teitä tarvitaan juuri tällaisiin kohtaamisiin äärellä. Te tulette pappisvirassa kohtaamaan ihmisten kivun, ilon, hämmennyksen ja toivon. Tällaisissa tilanteissa voitte kysyä itseltänne tuttua kysymystä: ”What would Jesus do?” “Mitä Jeesus tekisi tässä tilanteessa?” Siihen teille antaa osviitaa tämä evankeliumi.

Sinä Hanna puolestasi olet hoitanut papin virkaa jo pitkään muun muassa Sodankylän kirkkoherrana. Pappiskutsumus on kantanut sinua ja kantaa nyt täällä Rovaniemellä. Juureva Sodankylän seurakunta luonnon keskellä on sinun polullasi vaihtunut nyt vilkkaaseen kaupunkiseurakuntaan ja uudenlaisiin vastuisiin. Näihin vastuisiin me siunaamme sinut tänään koko seurakunnan voimin.

Sykarin kaivon kertomuksesta voimme oppia Jeesukselta rohkeasta hengellisten asioiden puheeksi ottamisesta. Jeesuksen kohtaama nainen oli selvästi valmis avaamaan elämänsä kipua. Tämän Jeesus ymmärsi. Ja siksi keskustelu eteni nopeasti syvällisiin ja kipeisiin naista koskettaviin kysymyksiin. Samarialainen nainen saa vapautuksen taakoistaan ja vastauksen häntä ahdistaneisiin kysymyksiin.

Evankeliumin jatko kuvaa, kuinka naisessa herää orastava usko. Hän jättää ruukkunsa ja suuntaa kaupunkiin. Siellä hän puhuu vastaantuleville ihmisille: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?” (Joh. 4: 29)

Samarialaisen naisen tavoin moni etsii tänä päivänäkin syvyyttä, merkitystä ja hengellisyyttä elämäänsä. Tutkimuksetkin kertovat, että erityisesti nuoret ovat jälleen kiinnostuneita hengellisistä kysymyksistä. Tämä on kutsu meille kaikille, mutta aivan erityisesti teille Jenniina, Katariina ja Onni sekä Hanna.

Tämä aika kutsuu seurakuntaa missionaariseen työtapaan, tunnistamaan ihmisten janon ja johdattamaan heidät elämän veden lähteelle. Tarjoamaan mahdollisuuksia puhua hengellisistä kysymyksistä ja keskustella niistä. Kunnioittavalla, aikuisella ja kypsällä tavalla. Niin että huomioimme juuri kulloisenkin keskustelukumppanimme elämänkysymykset. Ja etsimme yhdessä evankeliumin vastauksia hänen kysymyksiinsä. Tähän teitä papiksi vihittävät ja Hanna aivan erityisesti rohkaisen.

Pappisvirka on jalo kutsumustehtävä. Vaikka me olemme ihmisinä monin tavoin vajavaisia, niin silti Jumala ja seurakunta kutsuvat tähän virkaan. Tekemään työtä Kristuksen kirkon hyväksi. Julistamaan sanaa ja jakamaan sakramentteja.

Pappisvihkimyskaavan rukouksessa puhutaan nöyrästä rohkeudesta. Tuo sanapari kuvaa mielestäni erinomaisesti sitä mielenlaatua, johon teitäkin kutsutaan. Virka kasvattaa nöyryyteen. Virka ja sen antama valtuutus tuo mukanaan myös rohkeuden julistaa sanaa ja Jumalan suunnattoman suurta rakkautta.

Lähtekää siis liikkeelle. Nöyrällä rohkeudella. Kristuksen kutsu johtaa teitä eteenpäin. Seurakunnan esirukoukset kannattelevat teitä. Olkoon hyvän Jumalan siunaus mukananne koko pappisuranne ajan.