Ukrainan ihmiset ajatuksissamme ja rukouksissamme

Harkov, Mariupol, Odessa, Kiova, Lviv, Kramatorsk, Dnipro, Zaporizzja, Kryvyi Rih, Herson.

Kaikki ukrainalaisia kaupunkeja. Tavallisten ukrainalaisten rakkaita kotikontuja. Paikkakuntia, joiden leikkipuistoissa lapset vielä hetki sitten leikkivät. Kaupunkeja, joissa ihmiset vielä eilen kiiruhtivat työhön ja kouluun. – Kaupunkeja, joista useimpia on tämän päivän aikana pommitettu. – Herra armahda.

Heräsimme tänään järkytykseen, kun sodan varjo lankesi Euroopan ylle kaikessa raakuudessaan. Se mitä pelkäsimme, mutta jonka emme ehkä uskoneet tapahtuvan koska luotimme järjen voittoon, on kuitenkin nyt totta. Sotaa käydään Euroopan mantereella. – Herra armahda.

Naamiot on riisuttu ja esille ovat tulleet sodan kylmät kasvot, sanoi tasavallan presidentti Niinistö aamulla. Nyt paljastuu, että dialogia ja neuvotteluja korostavan naamion takana sotaa oli valmisteltu jo pitempään. Asiaan kuuluu, että hyökkääjän retoriikassa totuus peitetään sumuverhoon. Puhutaan ”rauhanturvaoperaatiosta” ja ”sotilaallisesta erityisoperaatiosta”. Totuus ei pala tulessakaan. Sota on sotaa. Sodassa kuolee ihmisiä. Sodassa ihmisiä vammautuu loppuelämäksi. Sodassa tulee orpoja. Sodassa tuhotaan ihmisten koteja. – Herra armahda.

Tänään on tärkeätä, että pidämme ukrainalaiset ihmiset rukouksissamme ja sydämissämme. Ajattelen erityisesti lapsia ja nuoria, jotka kuulevat jostakin kaukaisuudesta tai jopa läheltä pommien ja räjähdysten ääniä. Ajattelen tavallisia ukrainalaisia isiä ja äitejä, jotka miettivät epätietoisena tulevaisuuttaan. Ajattelen ukrainalaisia vanhuksia, jotka eivät millään jaksaisi lähteä kodistaan, ehkä vaatimattomastakin, sotaa pakoon. – Herra armahda.

Heitä – lähimmäisiämme emme saa unohtaa, samalla kun olemme toki kiitollisia siitä, että me täällä Suomessa saamme elää rauhassa ja turvassa. Kuitenkin Venäjän hyökkäys pienempää naapurimaata kohtaan nostaa meidän suomalaisten mieleen muistikuvat siitä, kuinka Suomi joutui vuonna 1939 Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi. Vaikka tilanteet ovat hyvin erilaisia, on niiden välillä kuitenkin selviä samankaltaisuuksia. Siksi me ymmärrämme jotakin siitä, minkä keskellä veljemme ja sisaremme Ukrainassa nyt elävät. – Herra armahda.

Monet ihmiset ovat viime viikkoina purkaneet minulle pelkoa sodan uhasta. Nämä huolet ovat nyt osoittautuneet aiheellisiksi. Verkottuneessa maailmassa pientä ihmistä pelottavat asiat eivät pysy maantieteellisten rajojen sisäpuolella, vaan myös Suomessa tunnemme suurta huolta tästä tilanteesta. Kiovasta on linnun tietä Helsinkiin lähes täsmälleen sama matka kuin Helsingistä Utsjoelle. – Herra armahda.

Tähänkin tilanteeseen voimme etsiä osuvia ohjeita Raamatusta. Jeesus kehottaa Pietaria Matteuksen evankeliumissa: ”Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu.” (Matt. 26:52) Vuoden 1938 käännöksessä sanottiin ehkä vieläkin dramaattisemmin: ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu”. – Herra armahda.

Epävarmuuden hetkellä meidän tavallisten ihmisten on tärkeä valaa toivoa ja luottamusta kaikkialla siellä missä kohtaamme ja olemme yhteydessä. Tänä iltana on tärkeää, että vanhemmat ottavat lapsensa syliin ja välittävät rakkautta, turvaa ja lohtua. Sodan uutiset voivat nostaa pienen ihmisen mieleen paljon kysymyksiä ja pelkoja. Lapselle on tärkeää voida kohdata ne turvallisen aikuisen kanssa. – Herra armahda.

Toivokaamme sodan nopeaa päättymistä, sisaruuden ja veljeyden hengen voittoa sodan epäjumalasta. Voittakoon lopulta rauha ja rakkaus tässäkin historian vaiheessa, jossa horisonttimme on näin yllättäen tummunut. Sanoohan Jeesus ”Autuaita ovat rauhantekijät: he saavat Jumalan lasten nimen.” (Matt. 5:9).

Missä ovat nyt rauhantekijät. Meistä kukaan ei kykene maailmaa muuttaviin rauhan tekoihin. Mutta älkäämme ajatelko, että emme voi mitään. Jokainen meistä voi olla rauhan rakentaja lähipiirissä, ystävien, työtoverien keskellä. Kuinka voimme vaatia rauhaa maailmaan, jos emme ole valmiita tekemään pieniä tekoja rauhan ja yhteisymmärryksen puolesta lähellä. – Herra armahda.

Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon, sanotaan Vanhan testamentin Jeremian kirjassa. Kristittyinä meidät on kutsuttu toivon lähettiläiksi. Silloinkin kun näyttä synkältä, älkäämme ajatelko, ettei Jumala voi kääntää tapahtumien kulkua ja kansojen kohtaloa. Hän voi vaikuttaa ihmisten, jopa maailman johtajien sydämissä.

Olkoon ohjenuoranamme ja rohkaisunamme Dietrich Bonhoefferin natsi-Saksan vankilassa, epätoivoiselta tuntuvan tilanteen keskeltä, sanoiksi pukemat ajatukset ja rukoukset.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.