Uskon ja toivon asialla

Rakkaat seurakuntalaiset, olemme kokoontuneet viettämään yhteistä messua ja moninkertaista juhlaa tänne Kälviän kirkkoon. Asetamme tässä messussa virkaansa teidän seurakuntanne kirkkoherran Jari Kolmosen. Virkaan asettamisen teemme apostolisen perinteen mukaisesti kätten päälle panemisella ja rukouksella. Tämä messu liittyy myös piispantarkastusviikonloppuun, jota tänä viikonloppuna on vietetty.

Piispantarkastus on kirkollinen perinne, jonka mukaan piispa kiertää hiippakuntansa seurakunnissa tarkastaen, tukien ja rohkaisten. Piispantarkastuksessa katsotaan seurakunnan kanssa noin seuraavaa kymmentä vuotta eteenpäin ja pohditaan yhdessä, miten toimintaa ja seurakunnan elämää voi yhdessä rakentaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Kun olemme tänä viikonloppuna käyneet läpi Kälviän seurakunnan elämää ja asioita, niin olen havainnut, että tämä on toiminnallisesti todella aktiivinen seurakunta. Esimerkiksi koulun kanssa tehtävä yhteistyö ja vaikkapa Donkkis-illat ovat ilahduttavia esimerkkejä siitä, miten jo aivan lapsista ja nuorista alkaen kotiseurakunta on ihmisille merkityksellinen. Herätysliikkeiden vaikutus on ollut täällä perinteisesti suuri, ja parhaimmillaan se voi tarkoittaa sitä, että meillä on monenlaisia ääniä, jotka kutsuvat yhteiseen uskoon ja Kristuksen tuntemiseen, kotikirkon helmaan.

Tämän pyhän aiheena myös kirkkovuodessa on Jeesus herättää uskon. Haluankin tervehtiä sinua Jari ja koko seurakuntaa tänään tällä Heprealaiskirjeen ajatuksella:
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. (Hepr. 11:1.)

Tämä Raamatun kohta kuvaa uskon luonnetta ja todellisuutta. Usko ja toivo ovat toisilleen läheistä sukua. Usko on kurottautumista siihen suuntaan, mitä kohti kuljemme. Vaikka usko ei vielä ole näkemistä, usko on silti niin vahva, että se voi ”siirtää vuoria”.  Seurakunnan elämä rakentuu Jumalan lupausten ja niihin uskolla kiinnittymisen varaan.

Jari, olet hoitanut kirkkoherran virkaa Kälviällä ensin määräaikaisin viranhoitomääräyksin, sitten nyt jo virkaan valittuna, yhteensä yli puolitoista vuotta. Olen kuullut tässä piispantarkastuksenkin aikana siitä, miten olet työhösi tarttunut, ja olen voinut itse havaita, että olet paneutunut työhösi ja lähtenyt sitä sitoutuneesti hoitamaan.

Senkin olet matkan varrella oppinut, että kirkkoherran tehtävä on pienessä seurakunnassa laaja-alainen tehtävä: on papin perustyötä, henkilöstöasioita, hallintoa, johtamistyötä, yhteistyötä luottamushenkilöiden kanssa, monenlaista. Kaiken tämän työn moninaisuuden keskellä kirkkoherra kantaa viime kädessä vastuun seurakunnan asioista, eikä voi vastuuta muille siirtää. On tärkeää, että huolehdit omasta jaksamisestasi. Se tarkoittaa niitä perinteisiä – riittävää unta, ravintoa, liikettä, aikaa läheisille – mutta kirkkoherran ja yleisemminkin kristittyjen kohdalla se tarkoittaa myös rukousta, asioiden jättämistä Jumalalle. Viisauden ja rauhan pyytämistä asioihin. Luottamusta siihen, että seurakunnan, johtamistehtävän ja itseasiassa ihan koko elämän kysymyksiä kantaa kanssasi suuri Jumala.

Jumalan hyvää lahjaa ovat myös ihmiset, joiden kanssa jakaa työn taakkaa. Taloudessa ja tukipalveluissa Jari saat apua seurakuntayhtymältä. Monissa muissa asioissa voit tukeutua työyhteisön ja luottamushenkilöiden osaamiseen ja asiantuntemukseen. Ja tänään haluankin sanoa myös teille, läsnäoleva seurakunta: kantakaa Jaria rukouksin. Tukekaa häntä hänen monissa tehtävissään. Kurottautukaa yhdessä kohti Kristusta, uskon ja toivon todellisuutta. Rakentakaa yhdessä nyt Jarin johdolla seurakuntaa, joka elää Sanasta ja armosta.