Uskon kautta elämme vahvassa toivossa

Rakkaat kristityt. Tämä päivä on erityinen juhlapäivä Sievin seurakunnassa. Meillä on kaksinkertainen aihe juhlaan. Olli Luhtasela, joka on työskennellyt täällä jo hyvän tovin, asetetaan tässä messussa nyt lopultakin Sievin kirkkoherraksi. Siunaamme hänet tähän seurakunnan keskeiseen virkaan ja rukoilemme hänen puolestaan. Rukoilemme Ollille viisautta hänen työhönsä. Rukoilemme hänelle myös voimaa hänen tehtävässään. Rukoilemme Ollin läheisten puolesta.

Toinen juhlan aihe on pian päättyvä Sievin seurakunnan piispantarkastus. Messun jälkeen kuulette loppulausunnon Sievin seurakunnasta. Olen kiertänyt Sievin seurakuntaa tämän viikonlopun ajan ristiin rastiin. Viikonloppuun on kuulunut monenlaisia tapaamisia teidän sieviläisten kanssa, yhteistyökumppaneiden kanssa, yrityskäyntejä ja keskusteluja luottamushenkilöidenne ja työntekijöidenne kanssa. Kuten myös Kalajokilaakso osuvasti otsikoi, niin piispa pääsi tarkistamaan laumaansa myös Isokummun lammastilalla.

Piispantarkastuksen tavoitteena ei toki ole antaa mitään arvosanaa seurakunnalle. Piispantarkastuksen tavoitteena on seurakunnan tukeminen ja rohkaisu. Tarkastusprosessi on kaikkinensa yli puolen vuoden mittainen. Sen aikana mietitään seurakunnan vahvuuksia ja kehittämiskohteita ja kuullaan työntekijöitä ja luottamushenkilöitä. Toki myös taloudellisesta puolesta tehdään havaintoja ja annetaan tarvittaessa suosituksia. Tähtäimessä on oikeastaan yhdessä omien vastuunkantajien kanssa miettiä, millainen Sievin seurakunta voisi olla noin kymmenen vuoden päästä.

Sievi on hyvällä tavalla perinteinen seurakunta. Täällä on vahva sitoutuminen kirkkoon ja seurakuntaan. Ihan vaikkapa sieviläisten kirkkoon kuulumisen osuudella mitattuna, joka on hiippakunnan ehdottomasti korkeimpia. Ja ennen kaikkea se näkyy tämän seurakunnan elävänä kristillisyytenä. Ja sitä haluamme vaalia – miten se saisi elää ja kasvaa vielä seuraavat kymmenenkin vuotta? Sitä olemme pohtineet, ja sen kasvun puolesta me vietämme tänään tätä messua.

Vietämme kirkkovuodessa tänään tuomiosunnuntaita eli Kristuksen kuninkuuden sunnuntaita. Tämä pyhä on kirkkovuoden viimeinen pyhä ja se päättää kirkkovuoden. Ensi sunnuntaina eli adventtina alkaa uusi kirkkovuosi. Haluan tervehtiä teitä Johanneksen evankeliumin viidennen luvun sanoilla, jotka ovat yhdestä tämän sunnuntain tekstistä:

Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. (Joh. 5: 24)

Nämä Johanneksen evankeliumin sanat liittyvät läheisesti tämän pyhän aiheeseen. Tämän pyhän viesti meille on, että uskomalla Jeesukseen ja hänen lähettäjäänsä saamme ikuisen elämän ja siirrymme kuolemasta elämään. Kristus on noussut kuninkaaksi, jonka edessä viimeisenä päivänä kaikkien tämän maailman kuninkaiden ja hallitsijoidenkin on notkistettava polvensa.

Kristuksen kuninkuudesta puhutaan Uudessa testamentissa myös Jumalan valtakuntana. Tässä valtakunnassa meitä ei mitata omien ansioidemme tai yhteiskuntakelpoisuutemme perusteella. Jumalan valtakunnassa arvomme ei perustu siihen mitä olemme saaneet aikaan tai kuinka hyvin olemme onnistuneet tai kuinka pahasti epäonnistuneet. Sen sijaan Jumala katselee meitä Kristuksen sovitustyön läpi. Tämän työn ansiosta Jumala näkee meidät armahdettuina, vaikka olemmekin syntisiä.

Tämä kirkkovuoden viimeinen sunnuntai – siitä huolimatta että sen nimi on tuomiosunnuntai – ei ole niinkään tuomion kuin toivon sunnuntai. Elämme ja olemme täällä maallisten lainalaisuuksien alla, mutta uskon kautta elämme vahvassa toivossa. Edes kuolema ei mahdu meidän ja Jumalan armon väliin. Tämä on Kristuksen kuninkuuden sunnuntain helpottava sanoma meille.

Myös kirkkoherran ja papin tehtävänä on julistaa tätä sanaa ja pitää huolta siitä, että tämä syntien anteeksiantamuksen ja armon sana on esillä. Ja toivon, että te seurakuntalaiset myös kannatte kirkkoherraanne ja pappejanne rukouksissa Jumalan eteen. Erityisesti tänään muistamme Ollia ja kiitämme hänestä. Ja yhtä lailla toivon, että te muistatte arjessanne myös kaikkia muitakin seurakuntanne työntekijöitänne.