Johdantopuhe Kemin seurakunnan piispantarkastuksen juhlamessussa 27.10.2019

Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” 1. Moos. 15:1

Näillä tämän sunnuntaina, 20. sunnuntain helluntaista, Vanhan testamentin tekstin sanoilla tervehdin teitä, rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa. Olen nyt kolmatta päivää suorittamassa piispantarkastusta täällä Kemin seurakunnassa. Piispantarkastus on kristillisen kirkon alkuaikoihin juurensa ulottava tapa, jossa seurakuntaa laajemman kirkollisen alueen kaitsija vierailee seurakunnassa sitä tarkastaen, tukien ja rohkaisten.

Tuo tehtävä on ollut silmieni edessä myös näiden päivien aikana. Tarkastaa, tukea ja rohkaista. Piispantarkastuksen työmenetelmät toki ovat uudistuneet vuosien varrella. Olen niitä itsekin halunnut uudistaa. Mukana on vahvasti työyhteisön kehittämisen ja strategian näkökulma. Painotus on yhä enemmän taakse jääneiden asioiden analysoimisen sijasta eteenpäin katsomisessa. Siis sen yhdessä pohtimista, mihin tässä tapauksessa Kemin seurakunnan kannattaa seuraavan vuosikymmenen aikana suunnata painopistettä, jotta Kristuksen kirkolleen antama tehtävä tulisi mahdollisimman hyvin hoidetuksi.

Kun piispantarkastuksen perjantai ja lauantai ovat olleet vierailuja ja keskusteluja työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa, niin tänään sunnuntaina vietämme seurakunnan yhteistä messua. On juhlan ja kiitoksen päivä. Meillä on paljon aihetta kiittää sekä omassa ja läheistemme että Kemin seurakunnan elämässä.

Tämän sunnuntain ja viikon teemana on usko ja epäusko. Usko ja epäusko taistelevat meidän jokaisen sydämessä. Niin oli varmasti myös Vanhan testamentin Aabrahamin kohdalla, jonka elämästä Vanhan testamentin tekstimme kertoo. Aabraham on Raamatussa myös meille kristityille uskon esikuva. Abraham asui Kaksoisvirran maassa, nykyisen Irakin tienoilla. Siellä hän paimensi karjalaumojaan ja oli epäilemättä tyytyväinen elämäänsä.

Mutta Abraham sai kutsun. Elävä Jumala puhui hänelle. Jumalan kutsuun vastaamisesta syntyi usko, joka ilmeni hyvin käytännöllisellä tavalla: taivaltamisena tuntematonta päämäärää kohti Luvattua maata. Heprealaiskirjeen 11. luku [11:8-9] korostaa Abrahamin uskaliaisuutta, kun hän oli valmis kuuntelemaan kutsua ja lähtemään kohti tuntematonta. Abraham on esikuva kirkolle, joka tekee taivasmatkaa, kohti luvattua iankaikkisuutta, jonka luonne on syvimmiltään edelleenkin sangen tuntematon.

Kun Raamattu ja kristillinen traditio on asettanut Abrahamin uskon esikuvaksi, se on samalla luonnehtinut uskoa pysyvin pensselinvedoin. Usko on kuulemista, vastausta kutsuun maailmasta taivaaseen, ajasta iankaikkisuuteen. Usko on liikkeelle lähtemistä ja elämää matkaseuran kanssa. Usko on vaeltamista katoavaisuudessa – kuitenkin niin, että se on saanut kiinnityksen katoamattomaan. Se ei ole vaeltamista sumussa, vaan kotimatka kohti päämäärää taivaan kodissa.

Hyvät seurakuntalaiset. Aabraham on nyt täällä Kemin kirkossa rohkaisijanamme uskon tielle. Samalla tavoin, kun Aabraham sai kehotuksen lähteä uskon varassa liikkeelle, samalla tavoin meitä kutsutaan panemaan luottamuksemme Jumalaan.

”Älä pelkää Aabraham, minä olen sinun kilpesi”, vakuutti Jumala tälle matkalle lähteneelle vaeltajalle. Myös sinulle Jumala vakuuttaa tänään ”älä pelkää”. Olipa elämäntilanteesi mikä tahansa, Jumala on kanssasi. Olipa tulevaisuutesi kuinka sumun peitossa tahansa, Jumala vaeltaa kanssasi.

Tänään meitä siis kutsutaan uskoon ja uskossa vastaanottamaan sovituksen sana ja syntien anteeksiantamus sekä julistetussa sanassa että Herran Pyhällä ehtoollisella.

Samoin ajattelen, että Aabrahamille lausuttu sana soveltuu myös kristittyjen yhteisöön, kirkkoon ja seurakuntaan. Myös tätä Kemin seurakuntaa rohkaistaan liikkeelle kohti tulevaisuutta. Tuo tulevaisuus tuo väistämättä eteen haasteita ja muutoksia. Saatte kuitenkin olla Kemin seurakunnassa varmoja, että Jumala, joka on aloittanut teissä hyvän työnsä, tulee saattamaan sen loppuun.