Uusi käsky – rakkauden käsky

Olemme koolla Oulun tuomiokirkossa upean asian äärellä. Sankarihautojen tarinat -hanke on tehnyt nykyteknologiaa hyödyntäen näkyväksi veteraaniemme tarinoita. Samalla hanke korostaa jokaisen yksittäisen veteraanin merkitystä koko kansakunnallemme.

Jokaisessa sankarihaudassa lepää vainaja, jonka tarina ansaitsee tulla kerrotuksi. Jokaisella sankarivainajalla on oma – liian lyhyt – polkunsa syntymästä kuolemaan, ja jälkipolvet janoavat kuulla yksityiskohtia näistä poluista. Samalla tänään osoitamme mitä syvintä kunnioitusta ja kiitollisuutta sankarivainajiamme kohtaan.

Kuluvan viikon evankeliumitekstissä, jonka kirkkovaltuuston puheenjohtaja Mikko Kälkäjä juuri luki, Jeesus sanoo antavansa ”uuden käskyn”. Jeesus tietysti tunsi Vanhan testamentin kymmenen käskyä ja tämä uusi käsky tulee niiden lisäksi ja eräällä tavalla tekee niistä synteesiin.

Mikä siis on Jeesuksen uusi käsky? Se on lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Rakastakaa toisianne!” Hän ei siis kehota rakastamaan itseään, niin tärkeää kuin itsensä hyväksyminen ja itsensä näkeminen rakkaudellisin silmin onkin. Jeesus pyytää nyt toisia ihmisiä, kohti lähimmäisiä: Rakastakaa toisianne.

Tietäen, että rakastaminen voi olla joskus vaikeaa, Jeesus asettaa oman rakkautensa meitä kohtaan esikuvaksi ihmisten väliselle rakkaudelle eli lähimmäisenrakkaudelle: ”Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne”.

Jeesuksen antaman uuden käskyn lopussa on meille kristityille vielä aivan erityinen läksy. Hän nimittäin sanoo: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne”. Eli Jeesuksen mukaan keskinäinen rakkaus on paitsi hänen opetuslastensa tuntomerkki myös todistus koko maailmalle.

Me kristityt olemme kuitenkin vain ihmisiä kaikkine puutteinemme. Jokaisella meistä on mielessä esimerkki jostakin erimielisyydestä tai näkemyseroista, joista tinkaamme välillä tiukin sanakääntein. Ei tarvitse kuin avata some ja pian tästä on silmiemme edessä lukuisia esimerkkejä. Jos olemme rehellisiä, niin meidän on tunnustettava, että Jeesuksen antama uusi käsky, rakkauden käsky ei useinkaan toteudu lähimmäissuhteissamme. Meidän onkin siis syytä nöyrtyä tämän Jeesuksen kehotuksen edessä, ja toden totta, meidän on syytä myös tehdä parannusta.

Toisaalta, jos pidämme silmät auki, näemme lähimmäisenrakkautta kaikkialla. Täällä kirkossakin on lukuisia symboleja, jotka viestivät siitä. Nämä laulut ja virret, joita olemme kuulleet, viestivät siitä. Rakkautta ja kokemusta rakastetuksi tulemisesta me ihmiset kaipaamme elämämme ensimmäisestä parkaisusta aina viimeiseen hengenvetoon saakka.

Uhrautuvasta rakkaudesta kertovat myös sankarihautojen tarinat. On hieno ajatus, että jonakin päivänä, kun kenties jotkut minun jälkipolvieni lapsista tulevat isoisopappansa haudalle, he pääsevät kuulemaan palasen hänen tarinastaan.

Monille veteraaneille muistot ovat olleet niin kipeitä, että on ollut helpompi kääriä ne syvälle sydämen sopukkaan kuin kertoa niistä. Mutta kaikki me saamme lopulta heittäytyä elämäntarinoidemme kanssa hyvän Jumalan käsivarsille ja luottaa siihen, että nuo käsivarret kantavat. Siihen saakka täällä maan päällä meidän kutsumuksemme on totuttaa Jeesuksen uutta käskyä: Rakastakaa toisianne.