Valo voittaa pimeyden

Luuk. 2:22–33

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

Olemme kokoontuneet tänään, saamelaisten kansallispäivänä, tänne Inarin saamelaiskirkkoon. Kiitämme Jumalaa hänen hyvistä lahjoistaan. Tänään kiitämme erityisesti saamelaisen kansan kielistä ja kulttuurista, perinteisistä elinkeinoista ja elämäntavasta.

Kiitollisena voimme ajatella tänään myös sitä prosessia, jota oma kirkkomme on viime vuosina käynyt. Saamelaiset kirkossa -hanke huipentui vajaa vuosi sitten Turun tuomiokirkossa hankeen päätösjumalanpalvelukseen. Sen yhteydessä arkkipiispa pyysi kirkon ja kaikkien piispojen nimissä anteeksi saamen kansalta historiassa tapahtunutta vääryyttä ja kaltoinkohtelua.

Tänään osaamme arvostaa monia asioita, jotka saamelaisille ovat merkityksellisiä ja luontevia. Esimerkiksi kirkollamme on paljon opittavaa siitä tavasta, jolla saamen kansa on kautta aikojen elänyt sopusoinnussa luonnon kanssa. Tämä kansa on osannut sekä viljellä että varjella. Saamelaiset ovat saaneet elantonsa luonnosta, mutta luontoa kunnioittaen. Nyt, kun ilmastonmuutos uhkaa planeettaamme, varjelemisen tehtävä on aina vain tärkeämpi asia.

Kynttilänpäivän evankeliumitekstissä puhutaan valosta. Pohjoisen ihmisille valon ja pimeyden vaihtelu on hyvin tuttua. Kaamoksen aikana on totuttu siihen, että valoisa aika kestää vain lyhyen hetken. Aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. On vain aavistus ja toivo valosta, kaipaus valoon. Kun kaamos päättyy, aurinko näyttäytyy jälleen. Toivo ja kaipaus täyttyvät. Lupaus valosta toteutuu.

Vanha Simeon tunsi lupaukset ja osasi toivoa. Hän tunsi profetiat Messiaasta, joka tuo valon. Hän oli omistanut elämänsä Messiaan odotukselle. Minun mielikuvissani tuo iäkäs mies on viettänyt elämänsä ehtoopuolen temppelissä istuen ja odottaen, rukoillen.

Myös evankeliumitekstimme kuvaamalla hetkellä hän sinne Pyhän Hengen johtamana saapuu. Hänen sydämelleen oli annettu lupaus siitä, että hän ei kuole, ennen kuin näkee Messiaan, maailman valon.

Kun Jeesuksen vanhemmat tuovat temppeliin pienen lapsensa, Simeon tietää lupauksen täyttyneen. Jumala antaa hänelle sisäisen varmuuden siitä, että tässä on se luvattu Messias. Odotus on päättynyt. Simeon kiittää ja ylistää Jumalaa. Hän purkaa ääneen valtavan ilonsa siitä, että saa nähdä Jumalan lähettämän pelastuksen, valon ja kirkkauden, joka loistaa kaikille kansoille.

Jeesus-lapsi kasvoi aikuiseksi. Hän itse sanoi näin: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12) Me emme kykene fyysisillä silmillämme näkemään Jumalan kirkkautta. Se on jotain niin suurta, että sokaistuisimme sen edessä. Mutta saamme vaeltaa valossa, Kristuksen lähellä. Valo karkottaa pimeyden. Valo on elämän ehto.

Valon määrä vaihtelee vuodenkierrossa, mutta se vaihtelee myös elämässä. Välillä kuljemme pimeässä laaksossa, välillä yömmekin tuntuvat valoisilta. Kun kannamme sisimmässämme Kristuksen valoa, elämme hänen lähellään, pimeys ei saa meissä lopullista valtaa. Tiedämme, että vaikka elämän kaamos kiertyisi mustana ympärillemme, emme jää synkimpäänkään hetkeen yksin. Kristuksen kirkkauden säteily koskettaa kaikkia vaiheitamme.

Jeesus on luvannut johtaa tietämme. Meillä on elämän valo, jotain sammumatonta, muuttumatonta, ajatonta. Lupaus Messiaan kohtaamisesta on totta myös meidän kohdallamme. Jumalan Poika tuli maailmaan myös meidän vuoksemme.