Varpunen

On hienoa saada olla mukana täällä Ritaharjun seurakuntakoti Varpusen siunaamisessa. Täytyy sanoa, etten koskaan aiemmin vielä ole siunannut Varpusta. Afrikan Tansaniassa käydessäni sain siunata keittiön käyttöön kattiloineen ja kylmälaitteineen, mutta ihan ensimmäistä kertaa siunaan nyt varpusen. No, leikki leikkinä – seurakuntakodin toki olen siunannut aiemminkin.

Varpunen lennättää minut ajatuksissaan luomakuntaan. Meidän ihmisten tulee varjella luomakuntaa, jonka tärkeä osa on myös pieni ja ketterä varpunen. Samalla tavalla tämä seurakuntakoti on aivan uudenlainen ketterä tilakokonaisuus, joka on rakennettu siirrettävistä elementeistä ja on näin yksi esimerkki tässä ajassa kiinni olevasta tilaratkaisusta.

Siunatessani tämän seurakuntakodin, siunaan samalla tämän koko yhteisön eli kaikki, jotka täällä työskentelevät tai vierailevat. Tänään mielemme täyttää kiitollisuus juuri näistä uusista tiloista ja tästä uudesta seurakuntakodista. Kotiinhan kokoontuu perhe, eikö totta? 

Haluaisin teidän pohtivan kanssani tuota Efesolaiskirjeen kohtaa, jossa sanotaan: ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.”

Perhe on meille jokaiselle hyvin tuttu käsite. Kuulumme kaikki johonkin perheeseen ja oman perheen jäsenten kesken muodostuu elämämme merkittävimmät ihmissuhteet. Nyt nousee tekstistä esiin kuitenkin ajatus Jumalan perheväestä.

Seurakunta on niin kuin perhe. Siinä on erilaisia jäseniä ja ihan kuten omassa perheessämmekin, joskus perheenjäsenten kesken voi olla myös haasteita. Silti elämän rikkaus paljastuu useimmiten juuri perheen ja läheisten ihmisten kautta. Perheen kautta elämästä voi nähdä ja kokea sen kaikkein kirkkaimmat värit. Jokainen perhe tarvitsee myös kodin ja tämä Varpunen on yksi seurakunnan koti, yksi paikka Jumalan perheväelle kokoontua yhteen.

Jumalan perhe – eli seurakunta – on aivan erityinen perhe. Se ei ole mikä tahansa ”samanmielisten yhteenliittymä”, vaan sen kulmakivenä on itse Jeesus Kristus. Hän on kutsunut perheensä koolle juuri tänään tänne omaan kotiinsa. Tämä on seurakunnan koti, johon jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin hän on. Kantaen omaa elämänhistoriaa mukanaan, kohtaamaan muita perheen jäseniä.

Täällä sinut Jumalan perheen jäsenenä toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi. Saat kokea vieraanvaraisuutta ja sen, ettet kuitenkaan ole täällä kohtaamillesi ihmisille vieras, vaan saat aina lämpimän tervetulotoivutuksen tullessasi tänne. Efesolaiskirjeen sanassa tähtäyspiste on kuitenkin vieläkin syvemmällä kuin vain ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tai tuttuudessa. Kaikkein tärkeintä on se, että olimmepa millaisia tahansa, Jumala ottaa meidät avosylin vastaan. Sinä et ole Jumalalle vieras ja muukalainen, vaan saat olla Jeesuksen ystävä.

Nyt jo huomaa, että täällä Varpusessa on haluttu kiinnittää erityistä huomiota yhteisöllisyyteen. Tämä myös tavallaan nousee tuosta samasta Raamatun kohdasta, ette täällä enää ole vieraita ja muukalaisia. Rehellisyyden nimessä on kuitenkin totta myös se, että yksinäisyyttä on ja se on tämän yhteiskunnan suurimpia vitsauksia. Monelle voi olla tuttua yksinäisyys silloinkin, kun ympärillä on paljon ihmisiä. Yksi ihmisen parhaita ja hoitavimpia kokemuksia voi kuitenkin olla se, kun ensin kokee ”muukalaisuutta” tai olonsa vieraaksi – ja sitten tuo tunne muuttuukin tuttuudeksi, läheisyydeksi ja jopa ystävyydeksi.

Toivonkin sydämestäni, että täällä Varpusessa, ikään kuin linnunpesässä, otettaisiin tähän pesään lentävät lämpimästi vastaan niin, että täällä käyvät ihmiset voisivat kokea välittävää ja hyväksyvää yhteisöllisyyttä. Täällä voi käydä voimistumassa ja hakemassa vahvistusta omaan arkeensa, että kaikki jaksaisivat paremmin omilla siivillään lentää maailman tuulissa.