Saarna piispanmessussa Kiimingin kirkossa 1.1.2019 Yli-Kiimingin ja Yli-Iin seurakuntapiirien liittyessä Kiimingin seurakuntaan

Uuden aloittaminen on aina suuri mahdollisuus. Vuoden ensimmäisenä päivänä, uudenvuodenpäivänä tämä on totta taas kerran. Tällaisessa saumakohdassa voimme arvioida mennyttä ja ennen kaikkea tähyillä tulevaan. Voimme jättää jotakin pois ja aloittaa jotakin uutta.

Tällaisen uuden kynnykselle me olemme tänään täällä Kiimingin kirkossa, kun juhlistamme Kiimingin seurakunnan laajenemista; sitä, että Yli-Kiimingin ja Yli-Iin seurakuntapiireistä tulee osa Kiimingin seurakuntaa.

Sekä Yli-Kiiminki että Yli-Ii kantavat mukanaan entisen itsenäisen seurakunnan perinnettä, joten siksi kysymys on niiden kannalta isosta asiasta. Olen ymmärtänyt, että tässä vaiheessa ratkaisu on tuntunut luontevalta, vaikka eiväthän tällaiset muutokset koskaan kivuttomia ole.

Jos tämä on merkittävä muutos ylikiiminkiläisille ja yli-iiläisille, niin tulee ymmärtää, että tämä uusi yhteenliittymä muuttaa myös Kiimingin seurakuntaa ja sen identiteettiä. Kiiminki ottaa laajempaa vastuuta ja se on hyvä asia.

Mutta Kiiminki myös saa paljon uutta. Se ei ole tämän muutoksen jälkeen sama seurakunta kuin vielä viime vuonna. Kaikki osapuolet ovat tässä tilanteessa sekä saajina että vastaanottajina. Tämä on uskoakseni hyvä lähtökohta rakentaa uutta laajentunutta seurakuntaa eteenpäin.

*

Aloitamme kirkossa uuden vuoden Jeesuksen nimessä. Sanat ”Jeesuksen nimessä” ovat siis tämän uudenvuodenpäivän kirkkovuoden aiheena. On vaikea kuvitella keskeisempää aihetta kuin Jeesuksen nimi. Siihen kätkeytyy kaikki ja siitä käsin avautuu kaikki, mikä kristillisessä uskossa on tärkeää.

Nimi on tosi tärkeä asia. Meidät kaikki tunnetaan jollakin nimellä. Nimi on osa identiteettiä. Nimi on osa meitä. Siksi nimen antamiseen suhtaudutaankin nykyään suurella vakavuudella.

Kasteperheissä nimeä pähkäillään usein oikein perusteellisesti. Olenpa pitkällä pappisurallani joutunut tilanteeseen, jossa vieraat jo odottavat kastemaljan ympärillä ja vanhemmat vielä miettivät sakastissa tai toisessa huoneessa lapsen nimeä. Lopulta nimi on kuitenkin aina löytynyt.

Tarkka oli myös Jeesuksen nimenantoprosessi. Sitä eivät muuten pähkäilleet Maria ja Joosef ihan vaan kahden kesken, vaan itse taivaan Jumala puuttui peliin. Matteuksen evankeliumin 21. luku nimittäin kertoo, että kun Joosefiin iski pelkuruuden henki ja hän jo suunnitteli raskaana olevan Marian hylkäämistä, niin hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli.

”Joosef, Daavidin Poika, se mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttä Pojan ja sinun tulee antaa hänelle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

Nimi on enne, nomen est omen, sanotaan. Jeesuksen kohdalla tämä on totta mitä suurimmassa määrin. Jeesuksen nimi kertoo hänen olemuksensa. Jeesuksen nimi paljastaa Jumalan hyvän pelastussuunnitelman meitä ihmisiä kohtaan.

Jeesuksen nimi ei ollut suinkaan mikään harvinainen nimi tuossa maailman kolkassa ja tuohon aikaan. Jeesus on kreikkalainen versio hepreankielisestä nimestä Joosua tai Jeshua. Se tarkoittaa ytimekkäästi ”Herra pelastaa”.

Näin jo nimi kertoo, että Jeesus on pelastaja. Jeesus on Jumalan Poikana tie Isän Jumalan luokse. Niin keskeinen on Jeesus kristillisessä uskossa, että nimi esiintyy kreikankielisessä Uudessa testamentissa peräti 912 kertaa.

Tämän päivän evankeliumi kuvaa sitä, kuinka Maria ja Joosef lainkuuliaisina juutalaisina toivat Jeesuksen temppeliin kahdeksan päivän ikäisenä ympärileikattavaksi. Enkelin ilmoitus pantiin nyt täytäntöön. Maria ja Joosef tottelivat enkelin kautta tullutta Jumalan ilmoitusta. Lapsi sai nimen Jeesus.

*

Koska nimi on niin tärkeä identiteetin rakennuspuu, niin nimi, Jeesus-nimi, nousee esille myöskin uskontojen välisissä suhteissa ja uskontojen välisessä dialogissa.

Maailmaan mahtuu lukematon määrä uskontoja. Niissä on myös monia yhteisiä piirteitä. Näin on erityisesti niin sanotuissa kirjan uskonnoissa, kristinuskossa, juutalaisuudessa ja islamissa. Tässä suhteessa Jeesuksen nimi on hyvin mielenkiintoinen asia.

Jeesuksen nimi toisaalta yhdistää. Jeesus on esimerkiksi islamissa ja Koraanissa arvostettu profeetta. Siksi itse asiassa Jeesukseen liittyvä kristillinen juhlaperinne jouluna ei ole muslimeille lainkaan niin vierasta kuin joskus annetaan ymmärtää. Muslimi arvostaa Jeesusta profeettana. Ongelmaa Jeesuksen kanssa esimerkiksi koulun joulujuhlissa on enemmänkin kantasuomalaisilla uskonnottomilla.

Mutta Jeesuksen nimi muodostaa myös rajalinjan uskontojen välille. Vaikka Jeesusta pidetäänkin islamissa profeettana, niin ajatus Jeesuksesta Jumalana ja pelastajana on sille vieras. Silloin törmätään kysymykseen Kristuksen ainutlaatuisuudesta.

Nimenomaan Jeesus tekee kristillisen uskon ainutlaatuiseksi kaikkien maailman uskontojen joukossa. Monissa maailman uskonnoissa on sisäänkirjoitettuna ajatus, että ihminen saavuttaa jumaluuden erottautumalla maailmasta, valaistumalla tai pyhittymällä, ikään kuin kiipeämällä tikapuita ylöspäin kohti pelastusta, kohti jumaluutta.

Kristillisessä uskossamme suunta on toisin päin. Me emme voi kiivetä Jumalan luokse, vaan Jumala tulee meidän luoksemme – Jeesuksessa Kristuksessa. Hän tuli rakentamaan rikkoutuneen yhteyden ihmisen ja Jumalan välille.

Hänessä meillä on pelastus synneistämme, kuten enkeli Joosefille Jeesuksesta ilmoitti. Juuri siksi Jeesuksen nimi ja se mistä nimi kertoo, on kristityille uskon aivan luovuttamatonta ydintä.

Jumala tuli Jeesuksessa alas ja omaksui ihmisen osan. Tästä apostoli Paavali kirjoittaa: ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaansa asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6-8)

Tästä ajatuksesta, että Jumala laskeutui meidän pienten ihmisten luo, kertoo Jeesuksesta käytetty toinen nimi – Immanuel. Samassa unessa, jossa Joosef sai ilmoituksen Jeesus-nimestä, hän sai myöskin toisen ilmoituksen. ”Katso neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme”.

Kuinka hieno ja lohduttava ajatus! Jumala ei ole meistä kaukana. Hän ei ole jossakin kaukaisuudessa tai meidän omien uskonnollisten ponnistelujemme takana. Hän on luomansa maailman keskellä Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Hän on meidän kanssamme. Hän on kanssamme silloin, kun iloitsemme elämästä. Hän on meidän kanssamme silloin kun lyömme päämme seinään epäonnistumistemme keskellä. Jeesus on meidän kanssamme oleva Jumala.

*

Mutta ei ainoastaan Jeesuksen nimi ole tärkeä. Myös sinun ja minun nimi on tärkeä. Jumala tuntee meidät nimeltä. Jumalalle me emme ole vain kasvotonta massaa, vaan yksilöitä, joilla jokaisella on oma nimi. Olimme sitten Matteja tai Maijoja, Janeja tai Juuliota niin Jumala tuntee meidät juuri sillä nimellä. Eikä hän sekoita meitä, vaikka on kuinka monta saman nimistä.

Kasteen yhteydessä, jonka yhteydessä useimmat meistä olemme myös nimemme saaneet, meidän otsaamme ja rintaamme on piirretty ristinmerkki. Näin meidät on jo kasteessa jätetty Jeesuksen nimen suojaan.

Juutalainen filosofi Martin Buber on puhunut tästä ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta ”minä-sinä” -suhteena. Jumalasuhde ei ole SE-suhde, vaan SINÄ-suhde. Se kuvastaa sitä läheisyyttä, joka Jumalalla on meihin luotuihinsa.

Ajattelen, että tämä persoonallinen SINÄ-suhde toteutuu tänään myös ehtoollispöydässä. Vaikka me ihmiset palvelemmekin ehtoollisen jakajina, niin varsinaisesti meitä ehtoollispöydässä palvelee itse Kristus.

Kun kuulet ehtoollisen jakajan sanovan Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu ja Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu, voit ajatella, että itse pöydän isäntä Jeesus Kristus liittää siihen sinun nimesi. Sinun puolestasi Matti annettu. Sinun puolestasi Maija vuodatettu.

*

Virsikirjan lisävihkossa on eräs kaunis virsi, joka kertoo Jeesuksen nimestä. Tarkoitan virttä 908 ”Yksi nimi ylitse muiden”. Siihen virren ensimmäiseen säkeistöön on hyvä päättää, sillä se kiteyttää sen, mistä Jeesuksen nimessä on kysymys.

On yksi nimi ylitse muiden,
yksi nimi muuttumaton.
Yksi nimi ylitse muiden,
vain yksi nimi toivomme on.
Tuo nimi, josta laulan, on Jeesus,
nimi kaunein alla auringon.

Siinä vain, siinä vain
armo meille lahjoitetaan.
Siinä vain on valta ja voima
yhä taivaassa ja päällä maan.